Projektina oli veneen aurinkopaneelin asennus viikonlopun aikana. Viime viikon postauksessa saatiin asennus hyvään vauhtiin ja aurinkoinen lauantai-iltapäivä sujui mallikkaasti, kunnes aika oleelliset kiinnitysosat tipahtivat mereen. Kapteeni ryhtyi sukeltamaan ja kahden tunnin urakoimisen jälkeen toinen osa oli saatu pelastettua ja toisesta nähty pieni kulma mutapohjaan uppoamaisillaan.
Kapteeni sukelsi jälleen, osui oikeaan paikkaan ja sai kuin saikin myös toisen tippuneen osan käteensä. Riemulla ei ollut rajaa, kun vastoin ainakin förstin odotuksia, pelastustehtävä onnistui ja asennusta päästiin jatkamaan. Hetken aikaa ihmettelimme kapteenin sankaritekoa naapuriveneen kipparin kanssa, joka yritti yllyttää kapteenin sukeltamaan seuraavaksi edelliskesänä tiputtamiaan silmälaseja. Kapu päätti kuitenkin jättää väliin ja ryhdyimme jatkamaan asennusta.
Johtovedot ja liitokset
Oppirahat maksaneina kiinnitettiin paneeli tolpan poikkipuuhun turvallisesti avotilan penkillä ja nostettiin koko komeus pystyyn vasta tämän jälkeen. Paneeli nousi todella korkealle ja oli selvää, että tolppaa pitäisi lyhentää kaiteeseen kohdistuvan vipuvarsivoiman pienentämiseksi. Jatkoimme urakkaa siirtymällä sähköliitoksiin. Tarkoituksena oli käyttää akuilta lataussäätimelle tulevia vanhan asennuksen johtoja, samoin kuin lataussäätimeltä läpiviennille tulevia johtoja. Nämä vedot oli tehty hyvin ja johdot olivat hyvässä kunnossa.
Ajatuksena oli tuoda johdot ulos läpivientirasian kautta, laittaa tolpan ja rasian väliin liitinparit, viedä johdot ylös paneelille ja laittaa toiset liitinparit, joilla johdot kiinnitettäisiin paneelin kytkentärasiasta tuleviin johtoihin. Näin koko tolpan saisi tarvittaessa irti kytkennästä ja paneelin samoin irti tolpasta tarvittaessa. Kahdeksan liitintä siis pitäisi kiinnittää johtoihin. Liittimiä oli kahdenlaisia ja ensimmäisenä ryhdyimme liittämään hankalampaa, jossa piti erikseen puristuspihdeillä puristaa kuorittu johto kiinni liittimen kytkimeen. Tämä oli melko hankala operaatio ja uudet puristuspihditkin osoittautuivat heikkolaatuisiksi. Kaksi liitintä saatiin kuitenkin asennettua toimivasti, yksi rikottua. Salosta aamupäivällä haetut erimalliset liittimet osoittautuivat paljon paremmiksi: niissä kuorittu johto vain työnnettiin liittimeen sitä varten olevasta aukosta ja automaattimekanismi naksautti sen kiinni kytkimeen. Seuraavat kaksi liitosta sujuivatkin ripeästi ja nyt paneelin saisi irti tolpasta. Sitten liittimet tolpan alapäässä oleviin johtojen päihin: nekin napsahtivat ongelmitta paikoilleen.
Suunnitelman muutos ja yöpuulle
Enää kaksi liitosta jäljellä eli kytkentärasiasta tulevat vanhat johdot. Liittimen luvattiin toimivan 4 – 6 mm johdolle ja uuden 6 mm johdon kanssa ne toimivatkin moitteetta. Vanha johto oli 4 mm eli pitäisi toimia yhtä lailla. Jostain syystä kuitenkin automaattikiinnitin ei millään suostunut napsahtamaan ohuempaan johtoon. Taistelimme liitinten ja johdon kanssa melko pitkään ennen kuin luovutimme ja päädyimme siihen, että tehdäänkin kiinteä liitos ennen läpivientirasiaa kannen alapuolelle ja mietitään liittimiä myöhemmin.
Tässä vaiheessa ilta oli jo pitkällä ja päätimme, että päivän työ alkaisi oikeastaan riittää. Försti lähti hankkimaan iltaruokaa aikaisemmin kesällä vahingossa löydetyltä mahtavalta grillikioskilta, McGregorilta ja kapu jäi siistimään venettä yöpuulle. Hampurilaiset grillinpitäjän itsetekemällä puolukkahillolla ja ranskalaiset talon ketsupilla päättivät asennuslauantain ja suihkun jälkeen sekä kapu, että försti olivat valmiit yöpuulle. Sunnuntain ohjelmana olisi puuttuvan johtoliitoksen tekeminen, johtojen läpivientirasian asentaminen kanteen ja lataussäätimen asentaminen. Sekä pitkin venettä räjähtäneiden työkalujen, asennustarvikkeiden, tiskien ja muun sälän selvittäminen.
Vipuvarsivoimien pienentäminen
Sunnuntaiaamu valkeni yhtä kirkkaana ja aurinkoisena kuin edellinenkin päivä ja aamukahvin jälkeen veneen aurinkopaneelin asennus jatkui. Merkkasimme läpivientirasian paikan ja kapu porasi kanteen reiän, försti liimasi rasian paikoilleen ja ruuvasi sen kiinni kanteen. Sillä aikaa kapu kiinnitti lataussäätimen paikoilleen ja kytki sen akkuun. Jouduimme katkaisemaan edellisiltana tehdyt liitokset uusista 6 mm johdoista, koska vastakappaleita ei onnistuttu kiinnittämään säätimeltä tuleviin 4 mm johtoihin. Vedimme johtojen päät läpivientirasian kautta takakannen alle ja teimme puristusliitokset kumpaankin johtoon. Kapun kämmenlihakset alkoivat kramppaamaan edellisillan puristusurakan jäljiltä ja viimeisten liitosten aikaansaaminen oli melko tuskallista. Loppujen lopuksi liitokset saatiin hyviksi ja ylimääräinen johto siistittiin kiepille kannen alle.
Seuraavana operaationa oli tolpan lyhentäminen. Mittailimme vielä sopivaa korkeutta ja päätimme lyhentää tolppaa noin 40 cm. Alumiinitolpan sahaaminen sujui ongelmitta uudella rautasahalla. Tolpan pohjassa on muovinen sovite, johon kanteen kiinnitetty jalka asettuu. Tolppaa piti lyhentää alapäästä, koska yläpäässä on poikkipuun kiinnitysreikä, joten muovisovite oli irroitettava irtisahatusta palasesta. Tämä olikin helpommin sanottu kuin tehty, koska sovite oli paitsi tiukka, myös liimattu tolpan sisäpintaan. Lopulta se saatiin irrotettua runkoläpiviennin tulppaustapista ja tuurnasta tehdyn apuvälineen ja kumivasaran avulla. Hetken mietimme, pitäisikö sovite liimata uudestaan paikoilleen, mutta päättelimme, ettei ole suurta riskiä, että tolppa hyppäisi ylöspäin irti sovitteesta ja naputtelimme siis sovitteen paikalleen ilman liimoja.
Totuuden hetki
Urakka alkoi olla loppusuoralla. Kiinnitimme paneelin lyhennettyyn tolppaan ja nostimme sen paikoilleen. Laitoimme lataussäätimen asetukset kuntoon, irrotimme Herkun maasähköstä ja napsautimme liittimet kiinni.
Aurinkopaneeli latasi mallikkaasti, mikään ei savuttanut eikä sulanut. Seuraavan puolituntisen kapteeni tuijotteli lataussäätimen ja akkumonitorin lukemia ja försti käänteli ohjeiden mukaan paneelia enemmän tai vähemmän kohti aurinkoa. Erinomaista latausta tuli, kuten pitikin keskipäivän aikaan pilvettömältä taivaalta. Vähitellen ryhdyimme siistimään syntynyttä sekamelskaa ja pakkaamaan tavaroita kotiinlähtöä varten.
Asennusviikonloppu oli varsin onnistunut ja ennen kaikkea mukava veneviikonloppu, vaikka emme päässeetkään kotilaiturista minnekään. Alun perin kuvittelimme, että veneen aurinkopaneelin asennus olisi tehty hyvissä ajoin lauantaina ja pääsisimme purjehtimaankin – ellei lauantaina alkuiltapäivästä niin ainakin päiväpurjehduksen sunnuntaina. Veneprojekti oli kuitenkin jälleen veneprojekti ja niinpä siihen mahtui muutama yllätysmomentti, vastoinkäymisiä ja ylimääräisenä ohjelmana parin tunnin sukellusharjoitus. Tästä huolimatta oli hauskaa puuhailla Herkulla ja opetella jälleen uutta niin ongelmanratkaisun kuin sähkökytkentöjen saralta. Tietysti oli palkitsevaa myös saada projekti maaliin ja parantaa mahdollisuuksiamme kellua irti maasähköstä.
Försti