Aurinkoenergiaa akkuihin

Viime kesän lomapurjehduksen teema oli sähköongelmat: heti vesillelaskupäivänä moottorin sähkövika ilmeni sulakkeen palamisena. Alkulomasta aurinkopaneelin latausteho osoittautui olemattomaksi ja pakotti hakeutumaan lähes aina maasähkön varaan. Sitten moottorin sähköongelma ilmestyi uudestaan ja korjaustarvikkeita odoteltiin Nauvossa pitkään ja hartaasti. Moottorin ongelma saatiin lopulta korjattua, mutta paneeli oli auttamatta tiensä päässä. Uuden aurinkopaneelin asennus veneeseen olisi siis edessä.

Asennuspaikan valinta

Uuden paneelin valinnassa piti ratkaista ensin asennuspaikka. Edellinen, 50W muoviin laminoitu paneeli oli asennettu lepäämään veneen takakannella olevan säilytysluukun kannessa. Se oli kyllä ylikävelyn kestävää mallia, mutta turhan huoleton paneelin yli kulkeminen oli varmasti nopeuttanut sen tuloa tiensä päähän. Asennuspaikka haluttiin siis muualle. Monesti aurinkopaneelin asennus veneeseen on tehty ruffin päälle kajuutan katolle tai maston etupuolelle kannelle. Herkussa tämä ei ole mahdollista, koska kulku kajuuttaan vie lähes koko ruffin katon ja itseskuuttaavan fokan kisko puolestaan ainoan mahdollisen paikan keulalla. Edellisessä veneessä paneeli oli ns. irtomallia ja keikkui mantookeista veneen laidan ulkopuolella purjehtiessa ja viriteltiin puomin päälle satamassa. Tämä oli aika työlästä ja lisäksi kovemmalla tuulella paneeli pyrki toimimaan lisäpurjeena tai lentämään joko mereen tai avotilassa olijoiden niskaan. Ongelma oli myös, että parhaaseen latausaikaan keskipäivällä paneeli harvoin oli oikein suunnattu. Muutaman kerran rantautuessa paneeli unohdettiin laidalle ja se meinasi joutua lepuuttajaksi lepuuttajan paikalle. Irtopaneelikaan ei siis ollut hyvä vaihtoehto.

Päädyimme siihen, että paneeli nostetaan telineen avulla ylös takakannen kulmasta. Telineellä paneelin saisi aina käännettyä aurinkoa kohti ja paneeli olisi poissa sekä purjehduksen, että satamaelämän tieltä. Telineasennuksen takia paneelin ei tarvinnut olla taipuisa eikä astumisenkestävä ja päädyimme edullisempaan, alumiinikehyksiseen lasilla päällystettyyn malliin, Sunwind standard 80W. Päätimme vaihtaa myös lataussäätimen, koska halusimme MPPT-säätimen, jollainen vanhan paneelin säädin ei ollut. Paneelin kokoa ja tehoa miettiessä ajattelimme, että parempi yli- kuin alitehoinen ja Hjertmansin verkkosivuilta löytyneiden mittojen avulla tarkistimme, että paneeli mahtuu suunniteltuun kohtaan häiritsemättä takakannen muita toimintoja, kuten uimaan menoa tai ankaroliinan käyttöä.

Projektin aloitus

Tilaus lähetettiin ja lomanloppumistuska pieneni huomattavasti, kun paneeli, tolppa ja säädin saapuivat. Paneeli olikin aika lailla odotettua isompi ja tolppa korkeampi. Försti mietti paneelin nähdessään, että a) pysyyköhän Herkku pinnalla, jos paneeli laitetaan kyytiin ja b) jos pysyy, saadaan ainakin solmu lisää vauhtia myötätuulessa. Asennusta varten hankittiin vielä sopivaa johtoa ja 2 kpl liitinpareja. Gastit olivat lähteneet mummolaan lomaa jatkamaan, joten försti ja kapu suuntasivat viikonlopun koittaessa veneelle. Ajatuksena oli tehdä sekä mekaaniset asennukset, että kytkeä paneeli toimintaan ja ehkäpä käydä sunnuntaina pienellä päiväpurjehduksellakin – tai jos oikein hyvin sujuisi, siirtyä kotisatamasta johonkin lähistölle jo lauantai-illaksi.

Perjantaina pääsimme veneelle alkuillasta. Tavaroiden kantaminen veneelle, kannen pesu viikon aikana kertyneestä linnunkakasta ja hämähäkinverkoista, vesikanisterien täyttäminen ja illallinen (kylmäsavulohta, graavattua lohta, silliä ja uusia perunoita sekä salaattia ja saaristolaisleipää) veivät suurimman energiasta. Päätimme kuitenkin lopullisen asennuspaikan ja suunnittelimme seuraavaa päivää. Aurinkopaneelin asennus veneeseen ei tuntunut kauhean isolta operaatiolta, joten toiveikkaasti ajattelimme Byxholmenin saunarantaa.

Olimme alun perin suunnitelleet asennuksen takakannen styyran puoleiseen takakulmaan, koska siellä vaikutti olevan enemmän tilaa. Päädyimme kuitenkin paaran puoleiseen kulmaan, koska on kuitenkin järkevämpää, että ankaroliina ei pääse sotkeutumaan tolppaan ja myös ankkuroidessa perästä on hyvä, että toinen puoli kannesta on kokonaan vapaana. Sekä tolpan jalalle, että johtojen läpivientirasialle löytyi hyvin paikat. Mittailimme johdotuksia ja päätimme, että lataussäädin asennetaan samaan paikkaan kuin vanhakin. Totesimme, että tarvitsisimme toisenkin liitinparin johdoille, jotta asennuksesta saadaan mahdollisimman toimiva ja paneeli helposti irti tarvittaessa. Lauantaina pitäisi siis hankkia sellaiset, mutta siihen olisi hyvin aikaa. Suunnitelma oli siis selvä, rannassa soitti livebändi ja veneen varastoista löytyi portviini. Bon Jovi covereiden (ja portviinin) loputtua menimme hyvillä mielin nukkumaan tutussa aaltojen keinutuksessa.

Hankintaretki

Aamulla kahvin ja aamupalan jälkeen ryhdyimme toimeen eli kaivoimme työkalut ja asennustarvikkeet esiin. Tolppaa oli tarkoitus lyhentää ja sehän onnistuisi veneen rautasahalla. Paitsi, että sen irtoterän kiinnityslenkki oli ruostunut rikki ja tarkemmin katsoen kiinnitysruuvikin oli kadonnut. Päätimme laittaa projektin alulle ja lähteä aamupäivällä hankintaretkelle. Vanhan paneelin johdot oli vedetty ulos takakannen tuuletusventtiilistä, mutta me halusimme kuljettaa johdot tarkoitusta varten olevan läpivientirasian kautta. Irrotimme vanhan paneelin johtoliitoksen, mutta jätimme säätimeltä tulevat johdot muuten paikoilleen, koska niiden vaihtaminen ei ollut välttämättä tarpeen. Tarkistimme edellisiltana katsotut asennuspaikat, merkitsimme ne ja askartelimme kaidekiinnikkeen paikalleen.

Päätimme, että tässä vaiheessa oleelliset puutteet ovat varmaankin tulleet vastaan ja lähdimme kiertämään paikallisia rautakauppoja. Kesäisessä, joskin tuulisessa Tammisaaressa kävelykadulla oli oikein mukavaa ja teki melkein mieli jäädä sopivalle terassille nauttimaan pikkukaupungin lauantaitunnelmasta. Rautasaha löytyi helposti, mutta soveltuvia liitinpareja ei löytynyt mistään. Koska lähialueen kaupoissa ei tarvitsemaamme ollut, piti tehdä täsmäisku Saloon. Försti suuntasi siis sinne ja kapu takaisin veneelle jatkamaan projektia. Förstin retki oli menestyksekäs: sopivat liittimet löytyivät pienen etsinnän jälkeen ja jäätelön voimalla kotimatka sujui mukavasti dekkaria kuunnellen.

Aurinkopaneelin asennusta vai akrobatiaa

Sillä aikaa kapu kiinnitti tolpan jalan merkattuun paikkaan ja purki vanhan lataussäätimen pois pistopunkan peräseinästä. Akuille menevät johdotukset jätettiin tässäkin paikoilleen, koska oletettavasti ne olivat käyttökelpoisia edelleen ja koska säätimen paikka ei vaihtunut, voisimme hyödyntää niitä suoraan. Förstin palattua asennettiin kiinnityskiskot paneelin kehykseen. Tämä oli melko suoraviivaista ja sen jälkeen kokeiltiin, miten D-kiinnikkeillä tolpan poikkipuu kiinnitetään kiskoihin. Tämä oli helppoa: asetetaan kiinnikkeen vastakappale oikeaan asentoon ja kierretään kiristysruuvi sopivan kireälle. Projekti ”aurinkopaneelin asennus veneeseen” eteni mallikkaasti, aurinko paistoi ja kohta tehtäisiin lounasta.

Tolpan jalan liimaus vaikutti kuivuneen riittävästi, joten laitettiin tolppa poikkipuineen paikalleen, försti kiipesi takakannelle paneelin kanssa ja kapu vastakappaleiden ja kiristysruuvien kanssa avotilan penkille. Mainitsinko jo, että päivä oli aika tuulinen? Ja paneeli aika iso, eli perän suunnalta puhaltava tuuli otti siihen ihan mukavasti tuntumaa. Herkun takakansi ei ole suurensuuri: jotta paneelia sai pideltyä oikeassa asennossa, piti seistä ihan takareunalla. Paneeli on melko painava, joten sen pitäminen suunnilleen omien kasvojen korkeudella oikeassa asennossa paikoillaan aallokon keinuttaessa venettä oli aika vaikeaa. Jotenkin tämä onnistui siksi hetkeksi, että kapteeni sai toisen vastakappaleen ujutettua paikoilleen ja kiristysruuvin hollille. ”Tämä ei ole kauhean turvallista, entä jos osat putoavat?” försti ajatteli ja mieleen tuli joskus nähty vinkki sateenvarjon avaamisesta väärinpäin vastaavan asennustoiminnan alle.

Epätoivoa ja onnistuminen

Plumps, sanoin kiristysruuvi pudotessaan. Vastakappale ei sanonut mitään, luiskahti vain veden alle. Kapteeni sanoi paljonkin ja försti samoin. Asennustavan idioottimaisuus oli selvinnyt molemmille sekunnin liian myöhään. Kapteeni vaihtoi simmarit jalkaan, nappasi sukellusmaskin päähän ja hyppäsi osasten perään. Försti kapusi alas peräkannelta ja vajosi murheen alhoon. Kotisataman vesi on sameaa, pohja mutaa ja syvyyttä melkein kolme metriä. Pohjassa ei siis näe mitään ja osat ovat harmahtavia tai mustia. Onnistumisen todennäköisyys vaikutti olemattomalta. Försti ei voinut uskoa, että tosiaan teimme jotain näin tyhmää.

Kapteeni sukelsi monta sukellusta peräkkäin ja raportoi, että pohjan näkee siinä vaiheessa, kun on noin 15 cm päässä siitä, eli kerralla näkee noin A4-arkin kokoisen alueen. Jokainen sukellus sekoittaa pohjan mutaa ja samentaa vettä entisestään. Parinkymmenen minuutin jälkeen oli pakko hetkeksi lopettaa: pohjassa ei nähnyt enää mitään. Kapu kipusi kannelle lepäämään ja juomaan, försti sai sen verran koottua itseään, että ryhtyi googlaamaan, saisiko varaosia mistään. Ei saisi ennen maanantaita. Venenaapuri oli laittamassa venettään purjehduskuntoon ja tarjosi lainaksi magneettionkea. Osat ovat kuitenkin alumiinia ja muovia eli eivät tarttuisi magneettiin. Yritimme lahjoa 20 € löytöpalkkiolla naapurivenekunnan uivia teinejä sukellustalkoisiin, mutta ilmeisesti tehtävä oli heistäkin toivoton ja he jättivät kohteliaasti väliin.

Kapu sai siis jatkaa lyhyen tauon jälkeen sukeltamista yksin. Seuraava parinkymmenen minuutin sukellustuokio tuotti tuloksena aikaa sitten käytöstä poistetun kiilahihnan, joka siirrettiin roskapussiin. Mudan jälleen laskeuduttua kapteeni jatkoi sitkeästi sukeltamista. Försti oli tässä vaiheessa varma, että osat ovat jo uponneet mutaan ja ryhtyi valmistamaan lounasta (kanatortilloja). Kello oli jo noin puoli neljä iltapäivällä ja asennusurakka oli muuttunut lähes toivottomaksi sukellusoperaatioksi. Kesken vihannesten pilkkomisen ulkoa kuului yhtäkkiä hihkaisu. Kapteeni oli kuin olikin löytänyt toisen pudonneista paloista! Voitonriemun ja toivonpilkahduksen taisi kuulla useamman laiturin päässäkin. Tuntui, että pitäisi avata samppanja tai ainakin töräyttää sumutorvella jonkinlainen fanfaari. Noin tunnin kestänyt sukeltaminen otti voimille aika lailla ja kapu kipusi odottamaan mudan laskeutumista, syömään ja juomaan.

Mahdoton tehtävä jatkuu

Kapu oli selvästi päättänyt jatkaa, kunnes toinenkin pala löytyy. Lyhyen tauon jälkeen sukeltaminen siis jatkui, mutta tuloksetta. Useamman sukellusrupeaman jälkeen tilanne alkoi näyttää kapustakin toivottomalta. Osan putoamisesta oli jo noin kaksi tuntia, pohjamuta imaisisi sen varmaan melko nopeasti. Kapteenin voimat alkoivat olla lopussa ja vesi oli todella sameaa pöllyävästä mudasta. Muutaman kerran vielä, kapu ajatteli ja sukelsi. Pohja tuli näkyviin enää noin 10 senttiä ennen siihen törmäämistä ja kerralla näkyvä alue oli noin postikortin kokoinen. Pohjassa ollessa ei ollut juuri mitään havaintoa siitä, missä kohdassa pohjaa on suhteessa edellisiin sukelluksiin tai veneeseen. Happi alkoi taas loppua, pitäisi nousta pintaan.

Silloin kapun näkökentän reunalla välähti jotain kiiltävää: kulma puuttuvasta osasta, joka oli lähes uponnut mutaan. Mutta se oli liian kaukana, että siihen olisi ylettänyt ja oli pakko nousta pintaan hengittämään. Seuraavalla sukelluksella ei näkynyt mitään, eikä sitä seuraavallakaan. Kapu sukelsi jälleen.

Ensi viikolla aurinkopaneelin asennus veneeseen jatkuu, oli kaikki osat tallessa tai ei.

Försti

Sanasto eli förstin omat selitykset

Ankaroliina: Pitkä liina, joka on kelattuna ankarorullaan veneen kaiteeseen. Käytetään etenkin poijukiinnityksessä.
Fokka: Keulapurje, jonka takaliesma jää maston etupuolelle.
Itseskuuttaava fokka: Järjestely, jossa fokkan skuutti kulkee maston edessä olevaan poikittaiseen kiskoon kiinnitetyn vaunun kautta. Kun halssia vaihdetaan, purjetta ei tarvitse skuutata uudestaan.
Halssi: Purjehtiessa se puoli, kummalle vene on kallistunut: styyran halssilla tuuli on vasemmalla ja vene kallistuu oikealle.
Kajuutta: Hytti.
Lepuuttaja, fenderi: Veneen kylkeen ripustettava kuminen, ilmalla täytetty pehmike, joka suojaa venettä toisten veneiden tai laiturin aiheuttamilta kolhuilta.
Mantooki: Kaide.
Merimaili, meripeninkulma: 1 852 metriä.
Paara: Keulaan päin katsottaessa veneen vasen puoli.
Pistopunkka: Nukkumapaikka, joka on kokonaan tai osittain istumakaukalon alla.
Puomi: Poikittainen tanko, jonka avulla purjetta säädetään. Isopurjeen puomi on yleensä aina kiinnitetty mastoon ja isopurje skuutataan sen avulla.
Ruffi: Kajuutan katto.
Solmu: Nopeusyksikkö, merimailia tunnissa.
Styyra: Keulaan päin katsottaessa veneen oikea puoli.