Veneen käsittely jää purjehtivalla pariskunnalla helposti miehen tehtäväksi eikä naiskippari purjeveneessä ole kovin yleinen näky. Herkulla on tietoisesti haluttu välttää asetelma, jossa vain yksi pystyy käsittelemään venettä yksin. Muutaman edellisen kesän aikana försti on ottanut tarkoituksella paremmin haltuun ensin satamasta poistumisen, sittemmin myös rantautumisen sekä purjeiden trimmauksen alkeet. Kun perustaidot alkoivat olla suurin piirtein hallussa, alkoi mielessä pyöriä mahdollisuus kokeilla osaamista ilman kipparin tukea.
Kun säiden puolesta sopiva loppukesän viikonloppu sitten näytti olevan tulossa, försti ehdotti gasteille reissua kolmisin. Reitti oli tuttu, keliksi luvattiin pelkkää hyvää ja kauhuskenaariot oli mietitty läpi. Jokainen niistä päättyi toteamukseen, että onhan meillä trossi. Niinpä kapu jätettiin kuivalle maalle ja suunnattiin veneelle. Ensimmäinen yö vietettiin kotisatamassa merikorttia tutkien ja seuraavaa päivää peläten ja odottaen. Aamulla kerrattiin vielä, että kaikki lähtevät matkaan vapaaehtoisesti ja ymmärtävät, että försti-kipparia aika tavalla jännittää. Joo joo, sanoivat gastit, irrottivat köydet ja niin sitä mentiin!
Purjehdus sujuu mainiosti…
Ajelimme ensin koneella Tammisaaren lahden suulle ja voimalinjan alittamisen jälkeen oli totuuden hetki. Uskaltaisimmeko nostaa purjeet? Vanhempi gasti E valmisteli isopurjeen noston ja kiskaisi purjeen ylös. Saimme sen heti hyvin vetoon, sammutimme koneen ja avasimme kohta keularullankin. Kyllä hirvitti! Pääsimme mukavaan suuntaan tasapainoisella veneellä, joten vähitellen syke laski parikymmentä lyöntiä. Försti ohjaili innostuksissaan väärälle reitille, vaikka se oli katsottu moneen kertaan. Kiersimme siis vähän hassusti puutarhaväylän kautta, mutta päädyimme pian aiotulle reitille kohti Jussarötä enemmittä kommelluksitta.

Tuuli oli tasaisen sivumyötäinen ja purjehdus sujui mainiosti. Laskettelimme hyvää vauhtia itään, gastit tekivät lounasta ja onnistuimmepa ohittamaankin yhden kisakumppaninkin – vesillähän on aina kisa, jos samaan suuntaan menee kaksi purjetta. Naiskippari purjeveneessä taisi aiheuttaa pientä huomiotakin muissa vesillä liikkujissa. Kivan matkan päätteeksi Jussärön edustalla laskimme onnistuneesti purjeet.
…rantautuminen ei niinkään
Försti suunnitteli ajavansa sisempään aisalaituriin. Samaan aikaan meripelastuksen Jenny Wihuri pyöritteli itseään parkkiin huoltolaituriin ja tuulikin tuntui painavan ikävästi poispäin aiotusta aisasta. Kurvasimme ulos, haimme uuden vauhdin ja kokeilimme uudestaan. Ei tuntunut toimivalta silläkään kertaa. Försti kaartoi uudestaan ulos, veti pari kertaa syvään henkeä ja päätti, että menemmekin toiselle puolelle, jossa oli enemmän tilaakin. Kolmannella yrittämällä sujui vähän -mutta vain vähän- paremmin: päädyimme lopulta ohjailusekoilun päätteeksi aisojen välisen karsinan keskelle. Gasti E sai kuitenkin heitettyä köydet apuun tulleelle laiturihenkilölle ja pääsimme lopulta asiallisesti kaijaan kiinni. Herkun standardi on, että jos miehistö ja kalusto ovat ehjiä, rantautuminen on täydellinen. Tämä naiskippari purjeveneessä kuittasi siis loistosuorituksen.

Kun vene oli siivottu satamakuntoon ja försti nauttinut päivän ainoan gin tonicin lähdettiin perinteiselle kävelylle Iron beachille ja eteläpuolen kallioille. Gastit kävivät uimassakin, försti nautti auringon lämpöä keränneistä silokallioista. Veneelle palattuamme huomasimme, että merivartioston venekin oli parkkeerannut Jussaröhön. Kapulle piti tässä vaiheessa laittaa kuva ja vakuuttaa, että kaikki on hyvin, ei tarvita isompaa varmistusta. Kapu oli kuulemma yrittänyt lähettää vielä 5. miinalaivueen turvaamaan matkaa, mutta he eivät tähän hätään olleet ehtineet.

Puhuria ja korjaava kokemus
Makoisien unien jälkeen edessä oli uusi koettelemus. Pitäisi uskaltaa irrottaa jälleen köydet. Kipparina näköjään muutos on pahinta: kun on kiinni kaijassa, haluaisi pysyä siinä ja kun on merellä, ajatus rantautumisesta kauhistuttaa. Tuuliennuste lupasi jonkin verran eilistä kovempaa puhuria sivuvastaisesta suunnasta. Reittisuunnitelman teon jälkeen rohkaistuttiin lähtemään ja nostettiin purjeet heti sataman edustalla.
Noin puolimatkaan tulimme strekkiä, mutta sitten aallokko ja nouseva tuuli alkoivat olla liikaa kaikille. Vähän aikaa harkitsimme reivaamista, mutta päätimme sittenkin kääntyä sisemmälle reitille, jolle pääsimme laskettelemaan myötäistä kurssia ja sitten laskimmekin purjeet ja huristelimme koneella loppumatkan kotisatamaan. Rantautuminen omalle paikalle aisojen väliin sujui kuin oppikirjaesimerkkinä. Korjaava kokemus kai sekin. Siivosimme veneen, tarkistimme kiinnitykset moneen kertaan ja suuntasimme kohti kotia.

Kippariksi kipparin paikalle?
Kapteenin viitta oli yllättävän painava tällä hyvän kelin retkellä tuttuun kohteeseen. Päätökset reitistä ja purjeiden nosto- ja laskupaikoista, jatkuva sään tarkkailu, ennakointi ja manööverien suunnittelu, varasuunnitelman ja varasuunnitelman varasuunnitelman laatiminen ottivat aika ison siivun kapasiteetista. Tällä reissulla lisänä oli tietenkin vielä vastuu kahdesta alaikäisestä gastista. Herkun kipparin paikka ei ole uhattuna, sen verran vaativaa hommaa se näyttää olevan.
Kokemus oli kuitenkin todella mielekäs ja toi varmuutta sekä veneen käsittelyn, että purjemanööverien ja itse purjehduksen osalta. Sekä gastit, että försti ovat valmiit ottamaan harjoituksen uusiksikin, joten jyrkkää oppimiskäyrää seurannee jatkossakin.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Aisa, aisapaikka: Laituri, jossa on ulos työntyvät, ponttoonien varassa kelluvat aisat, joihin vene kiinnitetään kyljestä.
Isopurje: Pääpurje, joka nousee mastonhuippuun ja joka skuutataan puomin avulla.
Kaija: Laituri.
Manööveri: Jokin kokonaisuus purjehtiessa, esim. purjeen nostaminen, käännös tai reivaaminen.
Reivaaminen: Purjepinta-alan pienentäminen.
Skuutata, skuuttaus: Purjeen kireyden säätäminen skuuttiköydellä. Myös jalustaminen.
Strekki: Vastatuuleen purjehtiminen ilman luovimista
Trimmata: Säätää purjeita ja rikiä tuulen mukaan.
Trossi: Meripelastusseuran maksullinen, kiireetön palvelu vaikeuksiin joutuneelle veneelle ja/tai venekunnalle.
Onnittelut rajojen ja lasikaton läpäisystä! Olet rohkea❣️