Syyspurjehdus on ollut monena vuonna hieno päätös kaudelle. Eräänä vuonna tosin eeppiset sähköongelmat alkoivat syysreissun perumisella. Niinä syksyinä kun ruskapurjehdukselle on päästy, on meri tarjonnut parastaan!
Omalla veneellä
Ensimmäinen yhteinen purjehdusreissu kapulla ja förstillä oli syyspurjehdus lokakuisena viikonloppuna vuonna 2012. Kimppavene oli ostettu muutamaa viikkoa aiemmin ja toiset osakkaat olivat siirtäneet sen Turusta Porvooseen. Gastinalut jäivät mummolaan viikonlopun viettoon ja jännittyneinä kapu ja försti suuntasivat veneelle. Reissu alkoikin sitten tyhjentämällä Maxi68 -veneen pohjalta monta ämpärillistä vettä: lokianturin läpivienti vuoti ja kaapeli oli kuljettanut pikkuhiljaa vettä sisään.
Alkujärkytyksen ja veneen kuivaamisen jälkeen suuntasimme Pellingin saaristoon. Ensimmäisellä reissulla ei vielä purjehdittu: nostimme kyllä keulapurjeen hetkeksi, mutta emme päässeet sen avulla mihinkään. Rannat kuitenkin loistivat kultaa auringossa, omaan veneeseen tutustuminen oli jännittävää ja aamukahvi kirpeässä syyssäässä maistui mahtavalta. Lyhyen reissun jälkeen kippari ryhtyi opiskelemaan YouTubesta purjehdusta ja seuraavana kesänä sitten jo edettiinkin välillä yli kahtakin solmua.
Pakkasöitä ja jäätelöä
Perjantaina 9. syyskuuta vuonna 2022 kapu ja försti ajelivat Tammisaareen, gastit oli jälleen pudotettu mummolaan täysihoitoon. Kotilaiturissa kellutun yön jälkeen varmistettiin, että moottori toimii ja sitten irrotettiin köydet ja purjehdittiin Byxholmeniin. Vietimme yön ensimmäistä kertaa poijussa pyörimässä. Omassa rauhassa kelluminen ja kiinnitysköysien nykimisen puuttuminen saivat ajattelemaan ankkurin varassa yöpymisen opettelua uudella innostuksella. Yleensä kiinnitymme niin, että perä on ankkurissa ja keula kiinni laiturissa tai aisapaikoilla veneen kylki kiinnitetään laituriin. Poijussa pyöriessä kiinnitetään ainoastaan keula köydellä poijuun ja vene saa kääntyä tuulen mukana poijun ympäri, kuten ankkuroituessakin. Pyörimispoijut eivät ole Suomessa kovin yleisiä, mutta joissain paikoissa niitä on tarjolla.
Sunnuntaina purjehdimme kuulaassa säässä ja navakassa tuulessa Gölisnäsiin, jossa saimme saunavuoron viehättävässä pikkusaunassa. Maanantaina teimme pienen ylimääräisen lenkin ja kävimme ostamassa maitoa ja erityisen lämpimän päivän kunniaksi jäätelöt Barösundin saaristokaupasta ennen kuin suuntasimme viimeiseksi yöksi Jussaröhön. Tiistaina olikin suunnattava jo kotisatamaa kohti ja takaisin arkeen. Tämä syyspurjehdus jäi mieleen siitä, että vesillä oli silmiinpistävän autiota: etenkin viikonlopun jälkeen emme nähneet oikeastaan lainkaan muita huviveneitä. Byxholmenissa lauantai-iltana oli useampi vene rannassa, Gölisnäsissä muutama venekunta marjastamassa, Jussarössä oli jo aivan autiota. Vesillä oli työlaivoja ja muuta ammattiliikennettä hyvin vähän, muutoin merellä olimme vain me.
Päivät olivat auringossa lämpöisiä, mutta illat ja yöt olivat kylmiä ja lämmitin saikin naksuttaa kaikki yöt. Veneen kansi oli muutamana aamuna huurteessa, eli ilmeisesti yöllä oli pakastanut. Illat olivat tähtikirkkaita ja saaristossa, valosaasteen ulottumattomissa linnunrata erottui upeasti. Kylmien öiden nostama ruska hehkui rantojen puissa ja syksyn väriloistoa oli ihanaa imeä talveksi varastoon. Meri oli yksinäinen, kuulas ja kirkas ja mietimme että mielellämme tekisimme pidemmänkin purjehduksen, jos työ ei häiritsisi niin pahasti harrastusta.
Intiaanikesä
Edellisen vuoden syyspurjehdus oli niin onnistunut, että reissu varattiin kalenteriin hyvissä ajoin syksylle 2023. Lähdimme matkaan muutamaa viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 20. syyskuuta. Jo perinteeksi käyneeseen tapaan gastit jäivät mummolaan ja päällystö suuntasi kohti venettä. Olimme jälleen ensimmäisen yön kotisatamassa, koska pimeä tulee niin aikaisin.
Torstaina suuntasimme tuttua reittiä Byxholmeniin, mutta tällä kertaa kiinnitimme keulan kalliorantaan. Perjantaina purjehdimme reippaassa tuulessa Gölisnäsiin, jossa emme olleet tänä kesänä vielä käyneetkään. Lauantaina päätimme jäädä paikoillemme viettämään leppoisaa huilipäivää blogujuttujen ja pitkien kävelylenkkien merkeissä. Pikkusaunan löylyt maistuivat jälleen. Sunnuntaina suuntasimmekin sitten kotisatamaan. Olimme alunperin ajatelleet yöpyvämme yhden yön ankkurissa, mutta olimme unohtaneet, että illat ja yöt ovat saaristossa sysipimeitä. Meillä on toki valonheitin, otsalamppuja ja muitakin valovälineitä, mutta ajatus siitä, että ankkuri luistaisi ja joutuisimme pimeässä sompailemaan jostain lahdesta ulos, oli liian pelottava.
Vaikka olimme hiukan myöhemmin liikkeellä, oli huomattavasti lämpimämpää kuin edellisvuonna: nukuimme luukut osittain auki eikä lämmitintä tarvittu kuin hiukan kuivaamiseen. Ruskakaan ei ollut yhtä hehkuva tällä kertaa, mutta rantojen kulta oli kuitenkin upeaa. Lauantaina lämmitimme pikkusaunaa Gölisnäsissä ns. kesäasetuksilla eli shortseissa, t-paidassa ja ilman sukkia tai kenkiä rantakalliolla – syyskuun lopussa! Intiaanikesän päivät olivat kuin virkistävä keidas alkaneen arjen keskellä.
Vesillä oli selvästi enemmän väkeä kuin edellisvuonna: huviveneitä oli liikkeellä joka päivä useita kymmeniä ja satamissakin oli muutama laiturinaapuri. Tämä ihmetytti hiukan, koska olimme tosiaan muutamaa viikkoa myöhemmin liikkeellä, mutta ehkä hienot ilmat houkuttivat muitakin vielä merelle.
Syyspurjehdus on varmasti jatkossakin Herkun ohjelmassa, oli sitten pakkasta tai hellelukemia luvassa.
Försti
Yksi ajatus artikkelista “Hehkuvia värejä ja kuulaita päiviä”