Sekä kapu että försti olivat nukahtaneet käytännössä heti kun vene oli saatu kiinni kuuden aikaan aamulla. Kymmenen maissa aamulla gasti pikku-e herätti förstin kysymällä että saako lähteä veneestä. Ohjeeksi annettiin ”sano satamakonttorilla, että tultiin aamuyöllä, vanhemmat nukkuvat vielä, mutta tulevat kyllä maksamaan, niin pääset varmasti vessaan. Äläkä lähde satama-alueelta”.Muutamien lisätorkkujen jälkeen päällystökin kömpi ylös tutkailemaan, että mihin oli oikein saavuttu.
Saapumistoimia
Veneessä kaikki oli hujan hajan sekä sisällä että ulkona: emme olleet tajunneet sammuttaa edes kulkuvaloja ennen sänkyyn kaatumista. Kaikki tuulessa lentävä tai sateessa kastuva oli sentään nostettu sisään. Vene oli kuitenkin hyvin kiinni ja rantautuminen sujui ilman vaurioita – täydellinen suoritus Herkun mittapuulla siis yhtä kaikki. Aloitimme Viron kohteliaisuuslipun nostolla ja aamukahvilla ja sen ihmettelyllä, että mihin olimme oikein tulleet. Satama näytti mukavalta ja suojaiselta. Vieressä on telakka ja saimmekin aamuviihteenä seurata hurjan näköistä puisen purjelaivan nostoa hydraulisen trailerin avulla. Aamukahvin jälkeen kapu alkoi selvittää kannen sekamelskaa ja försti sisätilojen tilannetta. Aika pian tavarat alkoivat olla oikeilla paikoillaan ja lähdimme hoitamaan satamamaksua sekä pienellä kävelylle.
Viroon saapuminen omalla veneellä ei edellytä sen kummempia muodollisuuksia. Veneen paperit pitää olla tietenkin mukana ja kaikkien henkilöllisyystodistukset. Mitään ilmoitusta maahan saapumisesta ei kuitenkaan tarvita. Täysin selvää ei ollut kuuluuko passeja pitää aina mukana, mutta varmuuden vuoksi teimme niin.
Ihan kuin ulkomailla
Kävelimme noin kilometrin matkan Kärdlan keskustaan, ihmettelimme upeita pihoja, kauniita taloja ja viehättäviä puistoja. ”Ihan kuin ulkomailla olisi” totesimme moneen kertaan samalla ihmetellen, että tosiaan olimme tulleet toiseen maahan veneellä omin neuvoin. Jo etukäteen kapu oli bongannut Kärdlassa olevan Spordikeskuksen ja kävelimme sinne tiedustelemaan, että ihan todellako liikuntasalia saa käyttää sen vapaana ollessa. Ystävällinen ja palvelualtis työntekijä kertoi, että kyllä, palloilulajien harrastajat saavat käyttää salia aina sen vapaana ollessa. Seuraavan kerran vapaata olisi noin iltakuudesta eteenpäin eikä mitään varaustakaan tarvittaisi. Ilahtuneina lupasimme palata seuraavana päivänä. Kotimatkalla piipahdimme mukavassa kreikkalaisessa ravintolassa appelsiinikakulla, jäätelöllä ja kahvilla ja kurkistimme ruokakaupan tarjontaa. Satamaan palattuamme söimme, käväisimme saunassa ja menimme aikaisin nukkumaan.
Asennushommia ja urheilua
Maanantaina teimme aamusta huolto- ja asennushommia. Kapu tankkasi Herkun ja putsasi moottorin alustan, johon vuotaa raakavesipumpusta vettä ja ikävä kyllä jostain vähän öljyäkin. Försti ja pikku-e ryhtyivät asennuspuuhiin. Kannelle kiinnitettiin messinkinen kiinnityshela, johon saadaan sidottua kansiharjojen ja muiden tykötarpeiden varret, etteivät ne sotkeudu reivi- ja muihin köysiin. Pikkuasennuksesta innostuneina kaksikko ryhtyi suunnittelemaan vessan uuden hyllyn asennuspaikkaa ja mittailemaan ruuvinpaikkoja. Reiät porattiin laiturilla, kapun apua tarvittiin ruuvauksen loppuunsaattamisessa kovaan seinälevyyn. Sillä aikaa kapu selvitti VHF:n yllättävän mykistymisen edellispäivänä: syy oli ilmeinen koska virtapiuha oli irronnut. Kiinnitimme samalla piuhoja ruokakaapin kattoon vähän paremmin, jotta pastapussit eivät jatkossa rikkoisi liittimien kiinnityksiä.
Asennushommien päälle syötiin ja levättiin hetki ja sitten olikin aika pakata urheilutamineet ja lähteä Spordikeskukselle. Matkalla piipahdimme edellispäivänä bongatun kaupan yläkerrassa, joka oli jonkinlainen sekatavarakaupan ja outlet-myymälän sekoitus. Ostimme veneelle pitkän viivottimen helpottamaan karttahommia isolla suunnittelukartalla, paremman kuorimaveitsen, förstille sandaalit ja pikku-e:lle uuden t-paidan sekä tuliaispossun ystävällemme K:lle. Spordikeskukselle päästyämme kapu paineli kuntosalille, korisharrastajat pikku-e ja försti treenaamaan heittoa, syöttöä, heittoa ja heittoa. Reilun tunnin treeni teki hyvää veneessä jumittaneille paikoille. Lysti ei edes maksanut juuri mitään: jos oikein ymmärsimme, meitä veloitettiin vain kapun kuntosalikäynnistä.
Fillariretki
Tiistaina suunnitelmana oli lähteä tutustumaan lähialueeseen pyöräillen. Satamasta saimme kolme asiallista pyörää sekä kypärät vuokralle. Aluksi olimme suunnitelleet kartan avulla turhan pitkää lenkkiä, joten maltillistimme hiukan suunnitelmaa ja suuntasimme ensiksi kohti Kärdlan meteoriitin pienoismallia. Kapu suunnisti aluksi ja parin ylimääräisen kiepauksen jälkeen vaihdoimme förstin kulkueen keulalle ja osuimme oikeaan paikkaan. Oli mielenkiintoista lukea geologista historiaa ja yrittää ymmärtää miten valtava järkäle aikoinaan on tömähtänyt paikalle.
Jatkoimme matkaa läheisen, hylätyn ja osin raunioituneen kirkon luo. Matkalla poikkesimme katsomassa isoja siirtolohkareita, jotka ovat kulkeneet jääkauden mukana Suomesta. Kirkolla oli jännittävä, melkein aavemainen tunnelma: oven kalterien raosta pääsi kurkistamaan pudonnutta – tai pudotettua – kattokruunua ja osin pystyssä olevaa alttarikaidetta.
Jatkoimme matkaa lentokentän kiitoradan viertä pienempään satamaan kokiksille ja sieltä Kärdlan kylän läpi rantaravintola Rannapaarguun. Pikku-e on loistava tilaaja, joten sekä kapu että försti noudattivat gastin esimerkkiä ja tilasivat ankkaburgerin ja raparperitortun. Ankkaburgeri oli nerokas: briossisämpylät oli voideltu paksusti herkullisella pestolla, baby-pinaattipedillä oli runsaasti nyhdettyä ankkaa omassa rasvassaan ja koko komeus kruunattu oliiviöljyllä. Tämä heilahti top3-burgereihin kerralla. Jälkiruuaksi nautittu raparperitorttu oli sekin herkullinen: tartalettipohjalla oli kirpeää raparperimoussea ja päällä happamia ja makeita marjoja, kukkia ja yrttejä. Raikasta ja hauskan karnevalistista.
Lähtövalmisteluja
Pyöräilimme vatsat pinkeinä veneelle, teimme puutelistan ja lähdimme käymään vielä matkalla bongatussa isommassa kaupassa. Ostimmekin aika paljon sekä ruokaa, että juomaa, mutta saimme hyvin kuljetettua pyörien koreissa, tarakalla ja kapun repussa saaliin veneelle. Illalla saimme iloksemme vielä yhteisen perhesaunan sataman saunassa: meiltä tultiin erikseen kysymään,että haluammeko pienemmän saunan privaattivuoroksi ja tottakai meille kelpasi. Saunan jälkeen täytimme vielä vedet ja nautimme sundownerit mukavien päivien kunniaksi.
Försti
Olipa herkullinen matka🍓🫐🤩