Sanonnan mukaan on kahdenlaisia purjehtijoita: niitä, jotka ovat ajaneet karille ja niitä, jotka eivät ole vielä ajaneet karille. Kesään 2021 saakka me kuuluimme edelliseen ja nykyään jälkimmäiseen kategoriaan. Karilleajo on aina potentiaalisesti vaarallista kalustolle ja mahdollisesti myös miehistölle.
Loma lopuillaan
Lomapurjehdus kesällä 2021 oli ollut varsin onnistunut, vaikka alkoikin pienellä myrskyonnettomuudella telakan laiturissa. Olimme pulikoineet sydämemme kyllyydestä lämpimässä ja levättömässä meressä, selättäneet tuskalliset sähköongelmat ja oppineet tuntemaan Herkkua jälleen vähän paremmin. Toinen kokonainen kesä omassa veneessä oli menossa ja kipparilla ja förstillä oli molemmilla jo aika paljon pinnamaileja takana. Tammisaaren ja Inkoon saaristo alkoi tuntua vähitellen kotivesiltä ja olimme kotiutuneet myös veneeseen hyvin. Tavaroille ja miehistön jäsenille oli löytynyt omat paikkansa ja miehistö pelasi hyvin yhteen.
Olimme maanantaina 28.6.2021 viimeisellä legillä matkalla Elisaaresta kotisatamaan Tammisaareen. Tuuli tuli melko navakasti luoteesta ja purjehdimme mukavassa sivuvastaisessa kurssissa tuttuja vesiä kohti kotia. Byxholmenin ohittamisen jälkeen mietimme reittivalintaa. Olimme jo aikaisemmin katsoneet, että Hermansön eteläpuolitse voisi oikaista, vaikkei siitä menekään viitoitettua väylää. Tällä valinnalla ei tarvitse mennä pujottelemaan Stuvuholmin salmeen eikä kiertää etelään Hästö-Busölle saakka. Luoteistuulella Stuvuholm ei houkutellut, koska olisimme joutuneet joko kryssimään koko kapean salmen tai ajamaan sen koneella. Hermansön eteläpuolella pääsisimme tiukkaa strekkiä ja sen jälkeen jälleen voisimme lasketella sivu- ja lopuksi myötätuulessa kotisatamaan saakka. Valinta oli siis selvä.
Kapu katsoi reitin plotterista ja försti paperikartasta. Kumpikin mietti mielessään, että ainoa vaaranpaikka on saaren lounaisnurkalla oleva 1,7 metrin matalikko, muuten syvää ja vapaata vettä. Karilleajo olisi siis varsin epätodennäköistä. Purjehdimme suoraan länteen tiukkaa vastaista kurssia ja kaikki sujui mukavasti. Gasti pikku-e meni sisään kajuuttaan lukemaan Aku Ankkaa, vanhempi gasti E jäi pitämään päällystölle seuraa. Ajatukset alkoivat olla jo veneen tyhjentämisessä, siivoamisessa ja siinä, mitä herkkuruokaa laitettaisiin kotona loman viimeisen illan kunniaksi. Aurinko paistoi ja meno oli mukavaa.
Venda ja kolahtaa
Kipparin käskystä valmistauduttiin vendaan eli vastatuulikäännökseen. Vene kääntyi styyrpuuriin, vauhti tietenkin putosi reippaasti, niin kuin vendassa aina. Keulapurje skuutattiin ripeästi styyran puolelle ja purjeet saatiin uudestaan vetoon. Sitten kuului kolahdus ja saman aikaan veneen keula nousi oudosti ylöspäin, tuntui outoa tärinää ja pysähdyimme. ”Mitä tapahtuu”, huusi pikku-e sisältä. ”Karilleajo”, vastasi kapu.
Herkku jäi kallelleen styyran halssille, köli nojasi pohjaan ja vene alkoi tärähdellä aallokossa kiviä vasten. Purjeet lepattivat veneen keskilinjalla, puomi heilui levottomana sitlootan päällä. Käytännössä saman tien pikku-e oli napannut pelastusliivinsä, pukenut sen päälleen ja tullut kajuutasta ulos. Kippari rullasi keulapurjeen pikavauhtia sisään. Isopurjeen laskeminen oli hiukan haastavaa, koska vene oli jonkin verran kallellaan ja liikkui epäluonnollisesti aallokon heiluttaessa sitä kivikossa. Yhteistuumin saimme kuitenkin purjeen ripeästi pakettiin. Joku kysyi, sattuiko kehenkään ja vastaus oli onneksi, että ei. Tämä kaikki tapahtui muutamassa minuutissa.
Kapu kävi seuraavaksi tarkistamassa kölipultit sekä mahdolliset vuodot ja murtumat rungossa. Mitään huolestuttavaa ei löytynyt. Mitään tavaroita ei juurikaan ollut lentänyt sitlootassa ja kajuutassakin vain tyhjä kahvipannu kaatui liedellä ja muutama kirja tippui hyllystä. Päättelimme, että akuuttia hätää ei ollut. Karilleajo oli siis kaikesta huolimatta njet problem, normal katastrof!
Irti ja kotilaituriin
Kokeilimme, pääsisimmekö takaisin samaa reittiä. Kone käyntiin ja pakkia siis. Vene ei liikkunut käytännössä mihinkään, muutaman yrityksen jälkeen totesimme, että se strategia ei toimi. Koetimme kallistaa venettä lisää styyran puolelle laittamalla ensin förstin ja sitten kapun sivuvanttien tukemana roikkumaan kyljelle. Näin köli tietenkin nousee paaran puolella lähemmäs pintaa ja saattaisimme päästä irti. Manööveristä ei kuitenkaan ollut apua. Veneen takana oli jotakin, joka esti pakittamisen, luultavimmin kivihylly, josta olimme tulleet ylitse. Pohdimme hetken, kannattaisiko koettaa veteen menemällä selvittää, mitä kölin takana oli. Nopeasti päädyimme siihen, että se on liian vaarallista.
Tässä vaiheessa olimme olleet karilla noin 15-20 minuuttia. Päätimme soittaa meripelastukseen. Lyhyessä puhelussa selvitimme tilanteen eli että karilleajo oli tapahtunut, mutta akuuttia hätää ei ollut. Apua luvattiin lähettää. Lähin yksikkö oli Hangossa ja arvelimme että sillä menisi noin puoli tuntia, ellei kiireellisempää tehtävää tulisi edelle. Noin puolessa tunnissa Rajan vene saapuikin lähietäisyydelle ja lyhyen keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että gastit menevät kajuuttaan sisälle, köysi kiinnitetään peräkannen knaapiin ja meidät vedetään kiven yli siihen suuntaan mistä olimme ongelmiin joutuneet. Ellei tämä onnistuisi ensimmäisellä yrityksellä, gastit siirrettäisiin Rajan veneeseen ja kokeiltaisiin uudestaan. Vakuutimme ymmärtävämme, että pelastajat eivät vastaa mahdollisista vahingoista ja sitten kiristettiin köysi ja mentiin. Herkku tuli kiven ylitse varsin kevyesti yhdellä vedolla. Kun kelluimme selvillä vesillä, kiitimme ja lähdimme häntä koipien välissä ajelemaan koneella kohti kotisatamaa.
Perille päästyä kippari sukelsi katsomassa köliä ja huojennukseksemme vauriot näyttivät vähäisiltä: lyijyköli oli ottanut pientä osumaa ilmeisesti lähinnä taaksepäin vedosta. Pilssissä kaikki oli kunnossa, missään ei näkynyt halkeamia eikä vuotoja. Uskalsimme siis jättää Herkun tyhjennyksen ja siivouksen jälkeen kotilaituriin odottelemaan seuraavaa viikonloppua.
Miksi onnettomuus tapahtui?
Olemme sekä meripelastusta odotellessa, että useaan kertaan jälkikäteen miettineet tapahtuneen läpi. Tilanteessa oli muutamia selviä riskitekijöitä: sekä kipparin, että förstin mieli oli karannut jo kotimatkalle eikä keskittyminen purjehtimiseen ollut parasta mahdollista. Olimme saapuneet tutuille kotivesille, jossa ei tule muutoinkaan navigoitua kovin tarkasti, kun tutut reitit tuntee ilmankin. Tällä kertaa olimme kuitenkin todellisuudessa aivan uudella reitillä.
Riskitekijöiden lisäksi teimme muutaman selvän virheen. Vaikka oikeaoppisesti tarkistimme väylän ulkopuolelta menevän oikotien sekä plotterista, että paperikartasta, kumpikaan meistä ei maininnut havaitsemaansa matalikkoa ääneen. Jos asiasta olisi lyhyestikin puhuttu, melko varmasti huomio olisi kiinnittynyt siihen paremmin. Aluksi purjehdimme tiukkaa strekkiä paaran halssilla länteen luoteistuulessa. Kun saavuimme Hermansön lounaisnurkalle, tuuli oli kääntynyt pohjoisemmaksi. Ohjailija ei kuitenkaan havainnut tätä ja nostanut kurssia tai löysännyt purjeita vastaavasti. Teimme aivan liian aikaisin vendan, jossa oletuksena oli, että saamme noin 90 asteen käännöksen ja pääsemme siis styyran halssilla pohjoiseen. Koska tuuli oli kääntynyt, Herkku ei noussut haluttuun suuntaan, vaan matka jatkuikin koilliseen suoraan kohti matalikkoa.
Purjeet oli trimmattu oletetun tuulen mukaan ja tämän takia ne eivät vetäneet kunnolla. Tämän oli selvä merkki siitä, että jotain on pielessä. Jos olisimme olleet yhtään kauempana matalikosta, karilleajo olisi ehkä voitu vielä estää, mutta olimme aivan matalan vieressä ja kippari ehti vain havaita, että jotain kummallista tapahtuu, kun kolina jo alkoi.
Herkun päällystön tärpit
Näin vältät vastaavan onnettomuuden
- Keskity siihen, mitä olet tekemässä
- Kun tarkistat reittiä, puhu vaaranpaikat ääneen
- Tarkista aina ennen käännöstä, että orientaatio tuulen suhteen on oikea
- Älä luule tuntevasi kotivesiäsi
Jos kuitenkin ajat karille
- Laske purjeet
- Pue/käske pukea pelastusliivit
- Varmista, loukkaantuiko joku
- Jos joku on loukkaantunut vakavasti, hälytä heti apua VHF-radiolla tai soittamalla meripelastukseen (jos mahdollista, 112-sovelluksen kautta)
- Anna ensiapua
- Tarkista onko veneessä vuotoja: pilssi, kölipultit
- Jos vuoto on suuri, hälytä apua VHF-radiolla tai soittamalla meripelastukseen (jos mahdollista, 112-sovelluksen kautta) ja valmistaudu jättämään vene
- Tuki pienet vuodot kiiloilla
- Seuraa kertyykö pilssiin vettä
- Jos vuotoja ei ole tai saat ne tukittua, yritä palata takaisin samaa reittiä
- Ellet onnistu, hälytä apua VHF-radiolla tai soittamalla meripelastukseen (jos mahdollista, 112-sovelluksen kautta)
- Kun olet päässyt irti, hakeudu mahdollisimman pian rantaan ja tarkista vene huolellisesti: köli, pilssi, kölipultit ja -tukit, runko
- Ota kokemuksesta opiksesi
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Etuliesma, etuliikki: Purjeen reuna, joka kiinnitetään mastoon tai harusvaijeriin eli se pystyreuna kolmion muotoisesta purjeesta, joka en edempänä.
Halssi: Purjehtiessa se puoli, kummalle vene on kallistunut: styyran halssilla tuuli on vasemmalla ja vene kallistuu oikealle.
Isopurje: Pääpurje, joka nousee mastonhuippuun ja joka skuutataan puomin avulla.
Istumakaukalo, sitloota, sitloora: Purjeveneen takaosan avotila.
Kajuutta: Hytti.
Keulapurje: Purje, joka kiinnitetään etuliesmastaan keulaharukseen.
Knaapi: Kinnityshela, jonka ympärille köysi kiedotaan knaapisolmulla.
Kryssiä: Purjehtia vastatuuleen, luovia.
Köli: Purjeveneen rungon alla oleva vastapaino, joka estää veneen kaatumisen tuulen painaessa purjeita.
Kölipultti: Kiinnittää kölin veneen runkoon. Kölipultit ovat yleensä pilssissä.
Kölitukki: Köliä tukeva ja rasitusta laajemmalle rungon alueelle jakava rakenne. Käytännössä useita poikittaisia, runkoon kiinni laminoituja palkkeja, joihin köli kiinnittyy.
Legi: Matka yhdestä ankkuri- tai laituripaikasta seuraavaan.
Manööveri: Jokin kokonaisuus purjehtiessa, esim. purjeen nostaminen, käännös tai reivaaminen.
Merimaili, meripeninkulma: 1 852 metriä.
Paara: Keulaan päin katsottaessa veneen vasen puoli.
Pilssi: kölin päällä oleva tila, jossa on kölipultit ja johon veneeseen tuleva vesi päätyy. Pilsseissä voi myös säilyttää tavaraa.
Pinna: Ohjausjärjestelmän osa, jolla käännetään peräsintä. Pinna on suoraan kiinnitetty peräsimeen, eli kun sitä kääntää kulkusuuntaan nähden oikealle, peräsin kääntyy kulkusuuntaan nähden vasemmalle ja vene kaartaa vasemmalle.
Pinnamaili: Merimaili, jonka on ollut ohjailemassa.
Plotteri:GPS-navigaattori.
Puomi: Poikittainen tanko, jonka avulla purjetta säädetään. Isopurjeen puomi on yleensä aina kiinnitetty mastoon ja isopurje skuutataan sen avulla.
Strekki: Vastatuuleen purjehtiminen ilman luovimista
Styyra: Keulaan päin katsottaessa veneen oikea puoli.
Trimmata: Säätää purjeita ja rikiä tuulen mukaan.
Vantti: Mastoa sivusta tukeva harusvaijeri.
Vendata, venda: Vastatuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen yli.
VHF, VHF-radio: Meriradiopuhelin.