Lomalla viimeinkin

Kesälomasuunnitelmat menivät kevään mittaan uusiksi, kun kapteenin loma määrättiin alkamaan toukokuun viimeisestä viikonlopusta. Försti sai soviteltua oman lomansa samaan aikaan, joten suunnitelma oli irrottaa köydet heti kun gasteilla olisi todistukset kädessä. Toukokuun puolivälissä Herkun polttoainelinja oli uusittu, veneen moottoriongelma pitäisi olla siis hoidettu ja kaikki muutkin kevään telakkalistalla olleet korjaukset, uusimiset ja putsaukset tehty, talveksi kotiin varastoidut tavarat huollettu ja kesän muonavarasto hankittu. Kaikki oli valmista!

Paitsi että tässä vaiheessa försti selasi kalenteria ja tajusi, että kouluhan loppuu vasta kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen. Ehdotettiin, että gastit jäävät viikoksi käymän koulua mummon hoteisiin, kapu ja försti purjehtivat viikon ensin kahdestaan ja poimivat sitten miehistön mukaan Hangosta todistustenjaon jälkeen. Kumpikin gasti tyrmäsi ajatuksen ja piti ehdotusta ellei röyhkeänä niin ainakin pöyristyttävänä. Haettiin siis vapaata koulutyöstä ja rehtorit päästivät kummankin gastin kesälomalle viikkoa etuajassa.

Koneet käyntiin, lähdetään

Herkku laskettiin veteen puolitoista viikkoa ennen loman alkua, joten meille jäi vain yksi viikonloppu aikaa siirtää irtain tavara ja muonavarasto veneelle, laittaa purjeet ja juokseva riki paikoilleen, siirtää vene kotisatamaan, mielellään tehdä pieni testipurjehdus ja säätää riki. Lauantaiaamuna pakattiin autot ja peräkärry täyteen, hurautettiin telakalle ja ryhdyttiin lastaamaan tavaroita, purjeita ja köysistöä paikoilleen. Ystäväperhe tuli asuntoautonsa kanssa auttamaan ja viihdyttämään gasteja. Kotisataman vieressä on mukava leirintäalue ja tarkoitus oli viettää iltaa yhdessä. Tavarat saatiinkin vauhdilla veneeseen ja oli aika käynnistää jälleen moottori. Vaikka veneen moottoriongelma olikin korjattu, vitsailtiin, että lähdetään merihätään koko perheen voimin.

Testikäyttö pukilla oli osoittanut, että polttoainelinja toimi moitteetta. Lasiputkisulake tosin testatessa kärähti, mutta ne nyt muutenkin pitäisi uusia vuosittain. Telakan laiturissa sulake paloi uudestaan. Vaihdettiin sulake, viimeinen varastossa oleva. Se paloi jälleen. Ystävät K ja A lähtivät hankkimaan sulakkeita, me laitettiin viimeiset tavarat paikoilleen. Sulakkeita löytyi ja kapu ja A ryhtyivät tutkailemaan missä ongelma voisi olla. Ilmeistä vikaa ei löytynyt, mutta moottorin johdotukset saatiin sekoitettua, kun miltei kaikki ohjaustaululle tulevat johdot irrotettiin ja laitettiin takaisin. Ei auttanut, jälleen kerran oli pakko todeta, ettei päästä mihinkään. Jätettiin Herkku telakan laituriin ja kapu soitti jo tutuksi tulleelle korjausmiehelle, joka lupasi käydä katsomassa moottoria alkavalla viikolla. Ilmoitettiin telakalle, ettei saada siirrettyä venettä pois laiturista.

Myrskyvauriosta huolimatta malja kesälle

Korjausmies kävi tiistaina veneellä, eikä löytänyt mitään vikaa. Kone kävi hienosti, sulake kesti hyvin. Keskiviikkoiltana kaakkoistuuli puhalsi merellä myrskylukemissa. Torstaina kapun puhelin soi. Herkku oli telakan laiturissa kyljittäin. Laiturin ja veneen välissä oli lepuuttajat, kuten kuuluukin. Mutta kaakkoistuuli oli nostanut ison aallokon, joka osui suoraan telakan laituriin. Aallokossa lepuuttajat olivat nousseet laiturille. Kun veneen kyljen ja puulaiturin välissä ei ole mitään, jälki ei ole kovin kaunista. Telakanpitäjä oli kovin pahoillaan.

Täytyy sanoa, että teki mieli luovuttaa. Nyt veneen kyljessä oli siis reikä ja loma oli juuri alkamassa. Saimme kuvia ja onneksemme vaurio oli odotettua pienempi: ei sentään läpireikää, mutta noin 40 cm matkalta lasikuitu näkyvissä useassa kohdassa. Telakanpitäjä ehdotti, että vauriokohta suojattaisiin teipillä ja korjattaisiin loppukaudesta. Kuulosti ihan hyvältä idealta, joten päätimme että gorillateipillä paikatulla veneellä voi hyvillä mielin lähteä lomareissulle. Lauantaina siirryttiin veneelle ja tällä kertaa moottori kävi ongelmitta niin laiturissa kuin matkan kotisatamaankin. Ehkä kuu ja tähdet olivat pyörähtäneet viimein oikeaan asentoon. Teipattiin vauriokohta piiloon ja nostettiin malja telakkakauden päättymiselle ja loman alkamiselle!

Paratiisisaari

Seuraavana päivänä lähdettiin kohti Saaristomerta. Toukokuu oli ollut melko kylmä ja olimme pakanneet mukaan runsaasti lämmintä vaatetta ja varautuneet pitämään lämmitintä jatkuvasti päällä. Kolmantena lomapäivänä alkoi helle ja sitä iloa jatkuikin koko loman ja myös sen jälkeen. Koska pääasiallinen varustus oli hellemekko tai uimashortsit ja olimme liikkeellä reilusti ennen varsinaisen sesongin tungosta, päätimme suunnata kohteeseen, josta olimme monta vuotta haaveilleet, mutta joko kylmän sään tai tiedetyn ruuhkaisuuden takia jättäneet aina väliin. Saari, jossa on sisäjärvi ja upeat uimapaikat, vaikutti täydelliseltä kohteelta. Sitä Björkö myös oli! Sisäjärven makea vesi oli lämmintä (kesäkuussa ulkosaaristossa!), aurinko helli aamusta iltaan, paikalla oli vain muutama venekunta. Uimme, lekottelimme auringossa, uimme. Paratiisi.

Hupiakkujen jännite kuitenkin alkoi huolestuttaa kapua. Aurinkopaneeli ei ladannut käytännössä ollenkaan, vaikka oli suorassa auringonpaisteessa. Herkun jääkaappi on kompressorikaappi ja helteessä se oli kovilla. Päätettiin, että ei voida jäädä pidemmäksi aikaa, lähdetään Nauvoon lataamaan akkuja maasähkössä, täydentämään ruokavarastoja ja pyykkäämään. Ehkä tultaisiin vielä takaisin.

Moottoriongelma – yllättyneet parijonoon!

Aamulla lähdettiin septityhjennysaseman kautta täysin tyynessä säässä. Tuulta ei ollut lainkaan, joten ajelimme koneella ulos Björkön laguunista ja kohti Nötön selkää. Siihen saakka olimmekin päässeet miltei kaikki siirtymät pääosin purjeilla: moottoria oli tarvittu vain satamaan ja sieltä ulos ajamiseen. Moottorin virtalukossa vaikutti olevan jotain häikkää: virrat menivät päälle heti kun avaimen laittoi lukkopesään, joten moottorin virrat sai katkaistua vain pääkatkaisimesta. Ei oltu tästä kuitenkaan kauhean huolissamme, lisättiin asia korjauslistalle.

Lähestyttiin Nötön selän pohjoispäätä ja Iso-Nauvon saarta. Moottorin käyntiääni muuttui omituiseksi ja hetken tutkailun jälkeen selvisi, että sulake oli palanut. Vaihdettiin sulake. Se paloi. Moottori kävi hetken mekaniikan varassa, kunnes sammui, eikä käynnistynyt. Meillä oli veneen moottoriongelma käsissämme – kuka olisi uskonut! Jäljellä oli yksi sulake. Nostettiin isopurje. Matkavauhti oli 1-1,5 solmua eli matka-aika noin 14 tuntia. Mietittiin hetken aikaa, että mitä tehdään. Todettiin, että järkevintä on pyrkiä Nauvoon, jossa on palveluita saatavilla ja josta pääsee tarvittaessa julkisin liikennevälinein hankkimaan tarvikkeita tai apua. Mietittiin, pitääkö soittaa Trossiin, mutta todettiin, että ei vielä ainakaan. Försti ilmoitti ystävälleen K:lle tilanteen, jotta joku tietäisi, että kellutaan ilman moottoria jossain päin Saaristomerta (en tosin tiedä mitä varsinaista hyötyä tästä oli, mutta ainakin K sai viihdettä iltapäiväänsä).

Soitettiin Tekno-Marineen, joka on Sole Diesel -moottoreiden maahantuoja ja josta on saatu aina hyvää palvelua. Kerrottiin tilanne ja että arveltiin että vika liittyy virtalukkoon. Kysyttiin, voidaanko saada uusi lukko postitettuna Nauvoon. Tämä onnistuisi kyllä, mutta olimmeko varmoja, että kyse oli virtalukosta? Emme olleet, mutta emme muutakaan keksineet. Saimme tukun neuvoja tilanteen selvittelemiseksi ja muun muassa ohjeet miten moottorin saa sammutettua mekaanisesti, jos sulake jälleen palaa. Loistopalvelua!

Tuulivoimalla

Tuuli alkoi nousta ja matka-aika näyttää alle kuudelta tunnilta. Lupaavaa. Tehtiin reittisuunnitelma siten, että kierrettiin vähän väljempien vesien kautta ja varmistettiin samalla parempaa tuulikulmaa. Jännitti melko lailla: koneella ei pystyttäisi auttamaan, joten ongelmiin ei saisi joutua. Matkalla olisi lossi ja kapeahkoja paikkoja, joissa kryssiminen olisi todella ikävää. Toivottiin, että tuuli ei kääntyisi vastaiseksi.

Herkku kulki mukavasti, loppumatkasta jo vähän turhankin navakassa myötätuulessa. Olimme olleet Nauvossa aikaisemminkin, joten tiedettiin satamajärjestelyt ja halusimme mieluiten uloimman laiturin taakse aisapaikalle suojaan aalloilta. Se tarkoittaisi jonkinmoista kurvailua luultavasti jo täyttymässä olevassa satamassa. Jos veneen moottoriongelma toistuisi ja moottori sammuisi silloin, saattaisimme kolhia oman ja muiden veneet. Vauhtia olisi pakko olla jonkin verran, jotta ns. vanhalla vauhdilla säilyisi ohjailukyky. Toisaalta ilman moottoria ei ole minkäänlaista jarrua.

Ensi viikolla väistellään lossia, rantaudutaan Nauvoon ja sukelletaan paitsi moottorin kimppuun, myös etsimään Zeniä ajatuksesta, että tämäkin on vain mandala.

Försti