Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022!
Tiistaina herättiin aikaisin tuulen ulvontaan vanteissa. Ulos katsoessa förstiä alkoi pelottaa: meri oli vaahtopäinä ja viereisen saaren puut heiluivat hurjasti. Kapu olisi halunnut jatkaa matkaa, mutta päädyttiin kuitenkin nukkumaan vähän lisää. Kun uni loppui yhdeksän jälkeen, förstin mieli oli muuttunut ja lähtö kiinnostelikin enemmän kuin paikallaan kelluminen.
Sinikäyrää ja muuttuvia suunnitelmia
Tuuli oli edelleen navakka, joten valmisteltiin juoksuköysi keulaan estämään sivulle ajautuminen ja lähdettiin lyhyelle legille kohti Byxholmenia. Kapu pääsi kuittailemaan förstille, joka yleensä kutsuu kapteenin mielenliikkeitä sinikäyräksi. Matka Byxholmenin edustalle taittui koneella vajaassa tunnissa, mutta siellä oleminen vaikutti enemmän pesukoneelta kuin leppoisalta kelin pitelemiseltä.
Päätettiin jatkaa matkaa Elisaareen, jonne meillä olisi rapsakka sivumyötäinen. Ajelimme pelkkä isopurje kakkosreivissä ja vauhtia oli yli kuusi solmua koko ajan, keskituuli oli 8-10 m/s. Kun saavuimme pitkän Bärösundin rännnin lounaispäähän, kapu meni laittamaan lounasta ja försti jäi ajamaan tuttua reittiä tasaisessa tuulessa.
Näytöt pimenevät
Kaikki sujui hyvin, uuden tuulimittarin avulla jiipin välttäminen oli melko helppoa. Försti ajeli tyytyväisenä, kunnes yhtäkkiä ilman mitään ilmeistä syytä sekä plotterin, että monitoiminäytön ruudut pimenivät. Kumpaankaan ei syttynyt mitään eloa yrityksistä huolimatta. Aika pian päätettiin perehtyä ongelmaan satamassa, johon ei ollut enää pitkälti. Vaikka meillä on aina paperinen kartta pääasiallisena suunnistusvälineenä ja ohjailija tietää koko ajan, missä kartalla olemme, oli ilman plotterin tukea jääminen aika jännittävää. Oman mausteensa toi tuulimittarin pimeneminen ja palaaminen jiipin välttämiseen pelkän windexin avulla.
Kevyt kenttäpaniikki tilanteessa kesti vain muutaman minuutin. Pysyimme kaikki varsin rauhallisina yllättävästä ja vähän jännittävästäkin tilanteesta huolimatta. Miltei ensimmäinen käsky förstiltä oli avata pähkinäpussi ja suklaalevy ja nuorempi gasti pikku-e tekikin kaikille energiakipot ennätysvauhdilla. Hetken päästä kapu sai puhelimessaan taskuloiston toimimaan varanavigaattorina ja sitten kapu valmisti lounaan loppuun förstin jäädessä ohjailemaan. Vastaan koneella ajaneessa purjeveneessä kommentoitiin tilannetta arvostavasti ”katsokaa, toi mimmi vetää yksin!” – försti ei nähnyt tarpeelliseksi korjata havaintoa.
Korjauksia ja illanvietto
Bärösundin lossilla laskettiin loppukin purje ja ajettiin koneella kaislikon läpi Elisaaren laituriin. Kävimme ensin satamakahvilassa pullakahveilla laskemassa sykettä. Sitten kaivettiinkin esiin työkalut ja kapu ryhtyi selvittämään missä vika. Sulake oli kärähtänyt, joten oikosulku vaikutti ilmeiseltä syyltä. Kapu teki uusiksi muutamia liitoksia, joista osa olikin alun perin keväällä tehty väliaikaisiksi testausta varten ja jäänyt sittemmin uusimatta. Sekä plotteri, että monitoiminäyttö heräsivät korjausten jälkeen eloon, joten ongelma oli tällä kertaa varsin lyhytaikainen.
Olimme ennen näyttöjen pimenemistä soittaneet Elisaareen ja varanneet saunan. Puhelun aikana tuuli niin paljon, että satamahenkilö ei saanut selvää nimestä ja hän sanoikin, että varaus on nyt täällä jollain nimellä. Varmistimme ja maksoimme varauksen, joka tosiaan oli merkattu sovittuun aikaan tunnistella ”joku nimi”. Satama-altaassa ei näyttänyt olevan sinilevää, jota oli näkynyt Hangon edustalla jo aika paljon ja päivän legilläkin jonkin verran. Myös saunarannassa vesi oli kirkasta, joten päivä päätettiin uimiseen ja saunomiseen hyvässä tunnelmassa ilmenneistä ongelmista huolimatta.
Lepopäivä ja kaappien tyhjennystä
Keskiviikkona päätimme pysytellä pitelemässä keliä Elisaaressa, koska viimeistään perjantaina pitäisi lähteä kotiin lauantaisen kummipojan rippikirkon takia ja Elisaaressa oli mukavan suojaisaa kovasta tuulesta huolimatta. Päätimme ottaa saunomisen uusiksi, koska levääkään ei ollut. Kävimme varaamassa lämmitysvuoron alkuiltapäivään ja sovimme, että jos ensimmäinen saunavuoro siitä aikaistuu, aikaistamme myös meidän vuoroamme. Lämmitysvuoro on siitä mukava, että saunan lämmitessä uimahaluiset voivat rauhassa pulikoida ja saunomisen voi yleensä aloittaa jo ennen varsinaisen saunavuoron alkua.
Saunan lämpiämistä odotellessa suunniteltiin vanhemman gastin elokuussa odottavia omia rippijuhlia. Vieraita kutsuttaisiin noin 30 ja försti laski, että jauhelihaa lihapullia varten tarvittaisiin 12 kg. Toivottavasti laskelmat tarkistettaisiin vielä ennen hankintojen tekoa. Illan päätteeksi grillattiin nuotiolla kapun erikoinen eli burgerilla: grillataan jauhelihapihvejä ja nakkeja, kääritään ne tortillaletun sisään, maustetaan ja nautitaan.
Kotisatamaan ja kotia kohti
Torstaina pakkasimme veneen lähtökuntoon ja suuntasimme kohti kotisatamaa konevoimalla. Ajatuksena oli viettää ilta vielä veneellä, käydä saunassa ja perjantaina pakata tavarat, siivota vene ja lähteä kotiin. Tammisaaren sisääntulolahdella försti varovasti ehdotti että pitäisikö mennä sittenkin kotiin jo tänään. Kapu nieleskeli hetken että ihanko todella jätettäisiin loma päivää vajaaksi. Dagmarin lähteelle saavuttaessa päätös oli kypsynyt kapullakin.
Kiinnitimme Herkun kotilaituriin, pakkasimme mukaan lähtevät tavarat ja siivosimme paikat ennätysajassa: alle tunnissa veneen kiinnittämisestä kaikki oli valmista. Försti kiitti mielessään kattavaa tarkistuslistaa, jonka ansioista lähtiessä yksikään läpivienti ei jää vahingossa auki, panttipullot ulkolaatikkoon tai kaasupullo kiinni järjestelmään.
Pitkä reissu 2022 oli taputeltu. Kalusto oli kunnossa, miehistö ehjä ja vanavedessä hienoja muistoja, onnistumisia, aurinkoa, suolavesikylpyjä ja skumppaskoolauksia.
Försti
Hyvä, hyvä!