Lomapurjehduksen lokikirja, Byxholmen – Haaps… Hanko

Aloitetaan keräämällä rohkeutta ja sitten muuttuvat suunnitelmat. Toistuuko viime kesän moottoriongelmat vai miten tässä käy? Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022! Verkko on satunnaisesti käytössä, joten kuvia lataillaan sitten, kun se on mahdollista.

Köydet irti!

Ensimmäinen yö veneellä oli hiukan levoton ja katkonainen: liekö reissujännitystä vai yleistä innostusta, mutta Hanneskin kommentoi yöllä, että onko Herkku nykyään rautatieasema, kun jatkuvasti joku ravasi vessassa tai tarkistamassa milloin mitäkin. Aamun valjettua käväistiin vielä ostamassa kapulle fleece kotiin unohtuneen tilalle, tiskiämpäri ja parikuus muuta asiaa sillä aikaa, kun vanhempi gasti valmisti aamupalaa.

Aamiaisen jälkeen oli sitten aika lopultakin irrottaa köydet ja kurvata pois kotisatamasta. Suuntasimme Byxholmeniin, josta olisi hyvä lähteä kohti Hiidenmaata, kun sopiva sääikkuna aukeaisi noin tiistaina. Matka oli lyhyt, joten Byxholmenissa oli hyvää aikaa kiinnittää uudet viestiliput yhteen juhlalippusarjaksi ja nostaa lähdön kunniaksi juhlaliput mastoon. Illaksi lämmitettiin sauna ja nautittiin perinteinen Herkun päivällinen: uusia perunoita, silliä, graavattua sekä kylmäsavustettua kalaa ja salaattia. Jälkiruuaksi oli jäätelöä suklaalla – koska onhan se nyt vaan aika hauskaa syödä luonnonsatamassa jäätelöä.

Mökkitunnelmia

Maanantai vietettiin suunnitellusti päivä saaressa: nukuttiin pitkään eli yli seitsemään, aamujoogan jälkeen ihailtiin aamuauringon kimmellystä kirkkaassa vedessä aamukahvin aikana. Kapu kiristi vielä rikiä ja vanhempi gasti mantookivaijereita. Viritettiin myös elämänlangat paikoilleen ja tarkkailtin tuuliennustetta. Tiistain sääikkuna oli edelleen voimassa, joskin luvassa olisi ensin koneajoa useampi tunti koska ei tuulisi oikein mistään, sitten alkaisi tuulla ensin etelästä eli suoraa vastatuulta, mutta se kääntyisi aika pian länteen tai länsilounaaseen ja sitten pääsisimme mukavasti melko myötäistä kurssia jopa navakassa tuulessa perille.

Saaripäivä oli ihan mukava tapa aloitaa loma. Enää meillä ei ole omaa mökkiä, joten rantasaunan lämmittäminen ja saunominen oli mukavan nostalgista. Näin aikaisin kesäkuussa liikkeellä on hyvin vähän veneitä, joten melkein kuin olisimme omassa rannassamme kelluneet.

Meriseikkailu alkaa…

Tiistaina kello soi 5:15 ja kapu ja försti pomppasivat pystyyn. Oli aika lähteä Suomenlahden eteläpuolelle, noin 60 mailin legille avomerelle. Tuuliennuste oli pysynyt suunnilleen samanlaisena. Aamukahvin keittyessä kurkistettiin ulos: sumua, ei tosin kovin sakeaa, mutta kuitenkin. Se oli ehkä sakeampaa rannan suunnassa, tai sitten ei. Valmisteltiin kuitenkin lähtö ja laitettiin plotteri päälle. Laite ei löytänyt satelliitteja. Hetken aikaa pähkäiltiin asiaa ja kun lopulta satelliitit löytyivät, kapu päätteli, että GPS-antennin patteri – jonka tehtävä on pitää muistissa kellonaikaa ja viimeisintä sijaintia – oli lopussa tai loppumassa. Se ei ole muuten haitallista, kuin että satelliittien löytymiseen menee aina melko kauan. Mietittiin, että onko tässä nähtävissä jokin viesti siitä, että älkää lähtekö. Päätettiin, että ei.

Plotteri- ja sumuasioissa oli mennyt sen verran aikaa, että alkuperäinen lähtöaika 6.00 oli hylätty ja irrotimme köydet noin klo 7.00. Lähdimme ajelemaan kohti Inkoon syväväylää olemattomassa tuulessa. Kone kävi hyvin, kuten sunnuntainakin. Försti kävi kokkaamassa aamupalaa. Samaan aikaan olimme innoissamme ja pienesti peloissamme, että voidaanko me tosiaan vaan ajaa ulos syväväylää kunnes se loppuu ja sitten ajella ilman linjoja kompassisuunnalla toiseen maahan.

…ja päättyy

Hiukan ennen Ajaxin loistoa moottorin summeri alkoi huutaa. Summeri varoittaa muun muassa öljynpaineen, lämpötilan ja latausvirran ongelmista. Mikään varoitusvalo ei kuitenkaan palanut. Kone kävi hyvin ja tasaisesti. Sammutimme moottorin ja käynnistimme sen uudestaan. Summeri huusi edelleen. Ehkä viestin lähettäjä oli tosissaan ja nyt ei kannattaisi lähteä.

Käännyimme ympäri, nostimme isopurjeen ja sammutimme koneen. Ajattelimme ensin palata Prediumiin, jossa olisi mahdollista saada apua tarvittaessa ja sieltä pääsisi melko helposti myös hakemaan auton, jos sitä tarvittaisiin. Hetken pohdittuamme ja tuulensuuntaa tarkkailtuamme päätimme, että Hanko olisi sittenkin parempi kohde. Kun moottori oli hetken aikaa jäähtynyt, tarkistimme, että lämpömittari liikkui: kyllä vain. Silmämääräisesti kaikki vaikutti olevan kunnossa: mitään ei vuotanut eikä mikään haissut pahalle. Savutkin pysyivät koneessa sisällä.

Vähäinen tuuli loppui kokonaan, joten uskalsimme käynnistää koneen ja ajelimme sitten hiukan apeissa tunnelmissa Hangon Itäsatamaan. Onneksi karusellirannan näkeminen ilahduttaa aina ja onnistuimme näkemään tilanteessa komiikkaakin kun sankarillinen avomeriseikkailumme muuttui muutaman tunnin koneajoksi Hankoon, jossa ryhtyisimme selvittämään moottoriongelmaa ja kenties odottelemaan osia moneksi päiväksi. Vähän ennen satamaan kääntymistä vastaan tuli vielä kapun entinen palveluspaikka, eli miinalaiva Porkkala, jota tervehdimme lipulla ja ilo oli suuri, kun vahti juoksi lipuille tekemään lipputervehdyksen takaisin.

Ongelmanratkaisua

Rantautumisen jälkeen kapu löysi Hangon Moottoripisteen, joka edustaa Sole Dieseleitä. Avulias yrittäjä vastasi puhelimeen, kuunteli ongelman ja neuvoi kokeilemaan ensin kaikkien kolmen anturin toiminnan laittamalla koneen käyntiin ja irrottamalla ne sitten yksitellen. Jos summeri lakkaisi huutamasta, kyseessä olisi vika tässä anturissa. Teimme testin, mutta yhdessäkään anturissa ei ollut vikaa. Sinänsä se oli toki positiivinen asia. Seuraava neuvo oli tarkistaa tuliko laturilta latausta akkuihin. Kyllä tuli. Mikäli näiden testien jälkeen ongelma ei olisi löytynyt, kannattaisi soittaa suoraan Tekno-Marineen, joka on Sole Dieseleiden maahantuoja. Kapu soitti sinne ja tilanneselostuksen jälkeen diagnoosina oli rikkinäinen piirikortti. Uusi voitaisiin lähettää Hangon Moottoripisteelle pikana.

Dejavu-tunnelmissa laitoimme moottoritilan kiinni ja ryhdyimme odottamaan postissa tulevaa osaa moottoriongelman ratkaisemiseksi. Edellisvuodesta oppineina päätimme ottaa Hangosta ilon irti ja kävimme Arni’s -nimisellä kioskilla parhailla italialaisilla jäätelöillä, herkuttelimme päivälliseksi spaghetti bolognesea ja jälkiruuaksi mutakakkua kermavaahdolla.

Saunan jälkeen laiturilla meitä tervehti sateenkaari ja kävimme yöpuulle kaikesta huolimatta hyvillä mielin.

Försti