Lomapurjehduksen lokikirja, osa 3

Odotetellaan osaa ja huolletaan Hangossa. Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022! Verkko on satunnaisesti käytössä, joten kuvia lataillaan sitten, kun se on mahdollista.

Huoltopuuhia

Keskiviikko valkeni aurinkoisena, mutta tuulisena Hangon Itäsatamassa. Nukuimme makeasti ja pitkään ja brunssin (nakkimunakasta, hedelmiä ja jugurttia, juustovoileipiä, omenamehua ja kahvia tai kaakaota) jälkeen teimme suunnitelmaa päiväksi. Vaikka olimme olleet reissussa vasta muutaman päivän, pyykkiä oli kertynyt jo säkillinen ja kauppalistakin kasvanut pituutta. Uusi piirikortti saattaisi tulla päivän aikana, mutta luultavasti ei kuitenkaan tulisi.

Lähdimme kävelemään satamasta lainattavan vetokärryn kanssa kohti venetarvikeliikettä ja kauppaa. Hangon auto- ja venetalosta mukaan tarttui pesusieni ja Aqua Clean -vedensäilytintä. Ruokakaupassa päästiin eroon tyhjentyneistä pulloista ja hankittiin täydennystä vihannes- ja tuoreruokavarastoon. Päätettiin syödä illalla jauhelihapihvejä, bearnaisekastiketta (parin kesän takainen löytö, Erik’s kastike) ja uusia perunoita. Kauppareissun aikana satama-alueelle oli ilmestynyt tori ja hiukan harmitti, että vihannesvarastot oli täytetty kaupassa. Herkullisen näköiset sipuli- ja porkkananiput jätettiin tällä kertaa muille.

Försti kävi laittamassa pyykit pyörimään ja kapu viritteli plotterin ja monitoiminäytön asetuksia kuntoon. Hankoonkin on ilmestynyt vuokrattavia sähköskuutteja ja ne polttelivat varsinkin vanhempaa gastia kovasti. Niiden vuokrausta hoitava BIRD ja sen sovellus oli jokseenkin merkillinen, mutta saimme kuitenkin skuutin lukituksen avattua ja gastit (vähän päällystökin) huristelivat skuutilla jonkin aikaa ympäriinsä. Yllättävän hauskaa puuhaa!

Mieli palaa merelle, mutta odottelu jatkuu

Lounaan jälkeen kävimme herkullisilla muurinpohjaletuilla, jotka lämmittivät mukavasti tuulista iltapäivää. Päätimme lähteä vielä toiselle kävelylle ja suuntasimme Kuningattarenvuoren näköalatornille. Näkymät olivat upeat joka suuntaan ja ihailimme muutamia valkoisia purjeita, jotka näkyivät merellä kovasta tuulesta huolimatta. Mieli paloi meilläkin kaikilla päästä matkaan, joten toivoimme todellakin, että osa tulisi seuraavana päivänä.

Palasimme kokkailemaan veneelle ja kun herkkuateria oli kokattu ja syöty, lähti nuorempi gasti tiskaamaan. Herkulla on voimassa pysyväismääräys, jonka mukaan gastit tiskaavat, kun maissa on tiskipaikka ja päällystö silloin, kun ei ole. Försti ja vanhempi gasti keräilivät saunatavarat valmiiksi, mutta kello olikin juossut niin lujaa vauhtia, että sataman saunat olivat menossa jo kiinni. Niinpä kävimme vain suihkussa ja painuimme jälleen yöpuulle.

Torstaina valmistauduttiin odottamaan osaa pitkän kaavan mukaan, mutta Hangon moottoripisteeltä tulikin soitto jo varhain aamupäivällä ja osa tuotiin meille satamaan asti. Piirikortin vaihto oli suoraviivainen homma ja sen jälkeen jännityksellä käynnistettiin kone. Summeri huusi iloisesti, mutta sammui heti, kun kone käynnistyi. Se siis toimi juuri niin kuin pitikin. Kapu oli aamulla testannut, että huusiko vanhan piirikortin summeri edelleen. Se ei ollut huutanut, joten ihan täyttä varmuutta ei saatu siitä, oliko vianmääritys ja korjaus oikea. Yksimielisesti, äänin 2-0, päätimme että kyllä tämä oli nyt tässä ja kyseessä oli korjaava kokemus viimekesäiseen moottorivian etsintään.

Laiturihaveri

Tuuli oli edelleen kova, joten päätimme että emme lähde Hangon itäiselle selälle seikkailemaan vaan sen sijaan jatkamme matkaa seuraavana päivänä. Kävimme vielä toisessa kaupassa täydentämässä varastoja. Vanhempi gasti halusi treenaamaan, joten hän lähti ensin vetämään Kuningattarenvuoren portaisiin alkulämmittelyn ja sitten läheiselle salille, joka nettitiedon mukaan myi kertakäyntejä. Nuorempi gasti ei halunnut lähteä mihinkään, joten hän jäi venevahdiksi lukemaan Aku Ankkaa.

Kun försti ja kapu olivat päässet kaupalle, vanhempi gasti soitti tuohtuneena, että salilla olikin ollut kassa auki vain klo 10-12, joten kertakäynti ei ollutkaan ollut mahdollinen. Hän oli sitten tehnyt voimaharjoituksen kehonpainolla ja vähän lisää porrastreeniä. Paluumatkalla soitti nuorempi gasti, että nyt kävi niin, että viereen tuli vene, jonka ankkuri jäi meidän kaidetolppaan kiinni ja tolppa vääntyi vinoon. Perään tuli muutama kuva haverista.

Pikku-e oli ottanut tilanteen rauhallisesti ja kun palasimme veneelle, tuli viereisen veneen gasti erikseen kehaisemaan, miten hyvin pikku-e oli hoitanut tilanteen: ponkaissut veneestä ulos heti, auttanut työntämään veneet irti toisistaan ja vielä rauhoitellut toisen veneen miehistöä, että ei hätä ole tämän näköinen, asia saadaan kyllä hoidettua.

Veneen kippari odotteli meitä laiturilla ja asia saatiin pikku-e:n ennustuksen mukaisesti selvitettyä yhteisymmärryksessä. Viereen tullut vene oli ajautunut sivutuulessa liian lähelle meidän venettä ja keula-ankkuri oli tarttunut mantookitolppaan ja sitten vetänyt sen vinoon. Olimme joka tapauksessa päättäneet uusia tolpat ja niiden jalat syksyllä, koska niiden irrottaminen ei ollut mahdollista. Nyt se on joka tapauksessa tehtävä, joten emme olleet asiasta hirveän pahoillamme. Viereisen veneen kippari taisi hiukan ihmetellä lunkia asennettamme.

Maxikollegalle apua ja valmiina lähtöön!

Teimme päivälliseksi tuoretta kukkakaalia, broccolineja ja pikku-e:n herkkua eli ruusukaaleja sekä paistettua kananrintaa. Tuuli oli keventynyt sen verran, että päätimme syödä ulkona. Ruokaillessamme kapu huomasi, että satamaan saapuu Maxi-vene. Edellinen veneemme oli Maxi 68, joten Maxien näkeminen ilahduttaa aina. Tämä oli hiukan isompi, eli Maxi 81. Kippari näytti olevan yksin liikkeellä ja hän huusikin jo kaukaa meille että ”will you help me?” ja kun kuittasimme tottakai auttavamme, hän kurvasi meidän ja jo tutuksi tulleen naapurin väliin. Rantautumisen onnistuttua kippari oli valtavan helpottunut ja hetken juteltuamme kielimuurista huolimatta selvisi, että hän oli Venäjältä, ostanut veneen Ruotsista ja nyt tullut Kökarista Hankoon eli noin 70 mailin matkan ja oli suunnilleen ensimmäistä kertaa vesillä. Ei ihme, että hän oli melkoisen väsynyt, mutta onnellisen oloinen.

Tällä kertaa pidimme varamme ja lähdimme saunaan ajoissa. Mukavien löylyjen jälkeen laitoimme veneen kuntoon lähtöä varten eli täytimme vesitankin ja -kanisterit, järjestimme tavarat paikoilleen ja menimme ajoissa nukkumaan. Luvassa olisi seuraavana päivänä navakkaa tuulta ja ensimmäinen kunnon purjehduspäivä.

Försti

4 vastausta artikkeliin “Lomapurjehduksen lokikirja, osa 3”

    1. Yleensä ihmiset ovat laitureilla ystävällisiä ja hyväntuulisia. Aika monet ovat kiinnostuneita Herkusta. Ihmiset ovat myös hyvin avuliaita, etenkin jos vaikuttaa siltä, että jollain on joku ongelma.

      Nyt juuri ollaan Lappossa, jossa eräs pariskunta tuli juttelemaan ja kertomaan, että heillä on ennen ollut myös H-star ja kaipasivat sen purjehdustuntumaa nykyisellä Hallberg-Rassyllaan. Ollaan tavattu hauskasti myös edellisen veneen, että Herkun edelliset omistajat laiturissa.

      Mukavimpia kohtaamisia ovat olleet kelinpitokaverit Pentti ja Tuula Korpoströmissä, joiden veneessä kävimme vierailullakin, parikin sattumalta tapaamista mun yhden työkaverin kanssa Loviisassa ja Elisaaressa ja samanikäisten lasten hyvät leikit.

      1. Kuulostaa mukavan sosiaaliselta! Omassa rauhassakin saa olla, eikä varmaan tarvii koko ajan jutella?!

  1. Joo, pääasiassa hengaillaan omissa oloissa eikä jatkuvasti jutella veneen laidan yli. Sopivan sosiaalista meidän makuun, eli jutellaan jos on asiaa ja sekin yleensä melko lyhyesti 😂.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *