Lomapurjehduksen lokikirja, osa 6

Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022! Verkko on satunnaisesti käytössä, joten kuvia lataillaan sitten, kun se on mahdollista.

Nauvosta lähdettiin jatkamaan matkaa tiistaina onnistuneen huoltoiltapäivän jälkeen, eli diesel- ja vesitankit sekä ruokavarastot täynnä, septitankki ja pyykkipussi tyhjänä. Ajoimme ulos satamasta ja nostimme isopurjeen täytenä ja avasimme genoan kokonaan heti pohjoisella ulosajoväylällä. Tuuliennuste oli keveää tuulta melko vastaisesta suunnasta.

Lillumista ja haipakkaa

Alkumatkasta pääsimme etenemään ainakin jonkinlaista vauhtia ja pohdimme mihin menisimme. Vaihtoehtoina olivat Korpoström, jokin luonnonsatama tai sitten tuntematon määränpää, joka valkenisi päivän aikana. Keskipäivän aikaan tuuli heikkeni entisestään, mutta luovimme sitkeästi eteenpäin. Noin neljän tunnin seiluun jälkeen olimme edenneet linnuntietä noin 5 mailia eteenpäin. Tässä vaiheessa alkuiltapäivän plägä lopetti lopunkin tuulen, joten hetken aikaa ajelehdittuamme laskimme purjeet ja käynnistimme koneen. Ajelimme noin 15 minuuttia länteen kun yhtäkkiä alkoikin taas tuulla. Päättelimme että kyseessä oli jonkinlainen maatuuli-ilmiö, koska pääsimme yllättäen reipasta 6 solmun vauhtia kohteeseen tiukalla strekillä. Uneliaan lillumisen jälkeen meno tuntui varsin vauhdikkaalta!

Päätimme jäädä Korppoon pohjoispuolelle Verkanin satamaan, missä emme olleet ennen käyneet. Satamaa lähestyttäessä försti ja vanhempi gasti E alkoivat miettiä, että itseasiassa kyseessä taitaa olla sama satama, johon pyöräilimme useampi vuosi sitten, kun pitelimme keliä Korpoströmin puolella saaren eteläpäässä.

Kun pääsimme näköetäisyydelle, oli selvää, että sama paikka oli kyseessä. Fillariretkellä olimme pysähtyneet Verkanilla jäätelöillä ja mietimme silloin, että satama vaikutti viihtyisältä. Nyt totesimme arvion oikeaksi. Kävimme juomilla sataman terassilla ja nautimme lämpimästä kesäiltapäivästä. Hangosta tutut laiturinaapurit olivat myös päätyneet Verkanille ja moikkasivat iloisesti.  Ennen iltasaunaa försti ja gasti E kävivät kävelemässä Korppoon kylällä, johon on reilun kilometrin taival. Oli mukava muistella useamman vuoden takaista pyöräretkeä ja löytää muun muassa tuttu eväskallio ja iso maatila hevosineen.

Kihti

Keskiviikkoaamuna matka jatkui Kihdin ylitse Ahvenanmaan puolelle. Kihti on Ahvenanmaan saariston ja Turunmaan saariston erottava melko iso selkä, jonka ylitys on jonkinlainen suomalainen purjehtijan virstanpylväs. Sääikkuna oli meille suotuisa, eli sivuvastainen, tasainen kevyt tuuli, joka ei nostanut isoa aallokkoa. Jonkinlaista urheilujuhlan tuntua oli ilmassa, kun merkittiin lokikirjaan sijainti, suunta ja nopeus siinä vaiheessa, kun silmillä ei ollut nähtävissä kohdetta, johon tähdätään. Jonkin matkaa edettyämme päätimme olevamme Ahvenanmaan puolella ja nostimme ensimmäistä kertaa kohteliaisuuslipun.

Liputus veneessä on ikuinen keskustelun aihe, josta aika monella vesillä liikkujalla on se oikea mielipide. Herkun lippuohjeiden mukaan toimitaan suunnilleen näin: perälippuna liehutetaan Suomen lippua noin heräämisestä iltayhdeksään tai toisinaan myöhäisempään, jos ollaan virallisen lipunlaskun aikaan muissa puuhissa. Toisinaan, kuten juhannusyönä, juhla jatkuu läpi yön eikä lippua lasketa ollenkaan. Juhlaliput nostetaan aina kun on vähäistäkin aihetta. Kohteliaisuuslippu nostetaan styyran puolen saalinkiin aina, kun hyvät merimiestavat sitä edellyttävät, eli esimerkiksi tultaessa vieraan valtion aluevesille tai Ahvenanmaan alueelle. Herkulla ei siis olla turhan tarkkoja liputuksen kanssa, mutta pyritään noudattelemaan olemassa olevia tapoja ja käytäntöjä.

Herkkuja ja mahtavia maisemia

Kohteenamme oli Bärö eli monelle tutummin Glada Laxen. Kyseessä on pienehkö satama, jossa on erinomainen ahven- ja lammasravintola. Kiinnityimme poijupaikalle ja iloinen satamakapteeni otti meidät vastaan ja kertoi sataman palveluista, joihin kuului muun muassa pyykkikoneen käyttö sekä uikkarisauna. Olimme tehneet varauksen myös päivälliselle, joten iltapäivän ohjelmassa oli ainoastaan veneen siistiminen satamakuntoon ja aikainen saunominen.

Mukavien löylyjen jälkeen lähdimme ravintolan terassille, missä samainen satamakapteeni toimi illan tarjoilijana. Alkupaloina kapu otti etanoita, pikku-e savulohta ja iso-E sekä försti savulammasta. Kaikki annokset olivat erinomaisia, pikku-e:n annoksen päärynämajoneesi kenties erikoisin yksityiskohta – ja erinomainen sellainen. Pääruuaksi koko miehistö otti ahvenet, jotka tarjottiin uusien perunoiden, herkullisten kasvisten sekä hyvän kastikkeen kera. Jälkiruokana otimme raparperipiirakkaa paahdetun valkosuklaan kera. Kertakaikkiaan mainio kokonaisuus!

Illan päätteeksi försti ja gastit lähtivät tutkimaan merivartiotornia, johon sai ravintolasta avaimen. Ainoastaan iso-E uskalsi huipulle saakka, muiden jalat alkoivat tutista reilusti aikaisemmin. Näkymät olivat huimat! Iltaa istuttiin vielä hetki keskikesän värityksestä ja alkuyön tunnelmasta nauttien, kunnes nukkumatti korjasi onnellisen miehistön huomaansa.

Försti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *