Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022! Verkko on satunnaisesti käytössä, joten kuvia lataillaan sitten, kun se on mahdollista.
Juhannustorstaina haluttiin päätyä valmiiksi juhannuksenviettopaikkaan. Toiveena oli juhannussalon pystytys, sauna, mahdollisuus saada kalaa sekä elävää musiikkia – tai ainakin osa näistä. Kohteeksi valikoitui Jurmo itäisellä Ahvenanmaalla. Jurmo on niin sanottu kyläsatama, eli oikea saaristolaiskylä, jonka laituriin vierasveneilijätkin ovat tervetulleita.
Kovaa myötätuulta
Ennuste oli noin 5-8 m/s tuulta etelän suunasta, mikä olisi meille myötätuulta. Loppujen lopuksi tuuli kuitenkin nousi ennustetta enemmän ja oli enimmillään noin 10-11 m/s. Alkumatkan menimme täysin purjein, mutta reivasimme aika pian ison ykkösreiviin ja rullasimme keulapurjeen kokonaan sisään. Pelkällä ykkösreivatulla isolla etenimme 7 solmun vauhtia – varsin lujaa siis. Reittimme kulki kapeilla ja kivisillä vesillä, joiden viitoitus olisi voinut olla runsaampaakin, joten jännitystä riitti. Navigoimme tarkasti ja tulimme nostaneeksi samalla omia marginaalejamme, kun huomasimme, että sekä vene, että miehistö kestää kovempaakin menoa ja manööverit onnistuvat rauhallisesti. Reivaaminen ja myöhemmin purjeiden lasku sujuivat ilman mitään draamaa.
Jurmon satamassa oli vain muutama vene. Tuuli osui ikävästi sivusta ja laituriin oli hankala tulla, kun tuuli pyrki painamaan keulaa sivulle. Saimme kuitenkin Herkun kunnialla laituriin ja muistelimme viisautta, jonka mukaan rantautuminen, jossa kalustoa ei hajoa eikä miehistö vahingoitu, on täydellinen. Toivoimme, että saisimme viereemme isomman veneen aallonmurtajaksi ja tuulensuojaksi, mutta turhaan. Meno oli kuin pesukoneessa alkuillan ajan, kun sekä aallokko, että viereiseen laituriin kiinnittyvn yhteysvene keikuttivat venettä ja pärskeitä lensi veneen yli. Iltaa kohti meri onneksi rauhoittui ja veneessä oli ihan mukava istuskella.
Juhlavalmisteluja
Kävimme tutustumassa satamassa olevaan paikallisia käsitöitä ja matkamuistoja myyvään sievään ranta-aittaan. Tarkoitus oli tulla myöhemmin uudestaan ostamaan vanhoista verkonkohoista tehdyt avaimen tai kameran kellukkeet, mutta aitta oli niin satunnaisesti auki, että ostokset jäivät lopulta tekemättä. Postikortteja sentään saatiin hankittua. Kylässä on pieni kauppa, joka toimittaa myös satamakonttorin virkaa. Kävimme varaamassa saunan seuraavaksi päiväksi ja ostimme myös saaressa kasvatettavan ylämaankarjan ulkofilettä juhannusaatoksi.
Juhannusaattoaamuna nukuttiin pitkään ja aamukahvin jälkeen tehtiin pieni juhannussiivous Herkulle, eli järjesteltiin paikat sisällä, lakaistiin matot ja pyyhittiin pinnat sekä pestiin kansi ja istumakaukalo. Tämän jälkeen käytiin kaupan yhteydessä olevassa kahvilassa syömässä perinteistä ahvenanmaalaista pannukakkua vadelmahillolla – oli muuten unelmanpehmeää, kardemummaista ja hyvää!
Saunaan vaikka kantovesin
Aamupäivän aikana huomasimme, että huoltorakennukselle ei tule vettä ja kysymällä selvisi, että kyseessä oli pumppuvika, joka kosketti kaikkia saaren asukkaita. Olimme onneksi täyttäneet kaksi 10 litran kanisteria edellisiltana, joten meillä ei ollut vesivarantojen suhteen huolta, mutta juhannussauna sen sijaan alkoi jonkin verran huolettaa. Meillä oli varattuna melko aikainen saunavuoro jo iltapäivällä. Kun noin tuntia ennen vuoron alkua saunarakennukseen käytiin tuomassa laput joissa kerrottiin että vettä ei ole käytössä, kävimme kysymässä voisimmeko saunoa omin vesin.
Tämä sopi ja niinpä keräsimme mukaan tavallisten saunatavaroiden lisäksi mökkisuihkun ja 20 l vettä sekä nostimme mukaan ämpärillisen merivettä esipesu- ja taukohuuhteluvedeksi. Saunominen kantovesillä sujui oikein hyvin ja veneelle takaisin tuli noin 8 l vettä. Käytimme siis löylyvesi mukaan lukien noin 12 l makeaa ja 10 l merivettä nelihenkisen perheen saunomiseen.
Herkuttelua ja juhlatunnelmia
Saunan jälkeen kokkailtiin ja sitten nautittiin juhannusateria: alle varhaisperunoita ja silliä (gasti pikku- e ei välitä sillistä, joten hänelle oli avocado-parmankinkkusalaattia), pääruuaksi edellispäivänä ostetut herkulliset pihvit, salaatti ja valkosipulivoi. Jälkiruuaksi tehtiin aikoinaan Loviisassa kapun purjehtivalta opiskelukaverilta opittu herkku, eli paahdetussa sokerissa kypsennetyt nektariinit kermavaahdolla.
Jälkiruuan valmistumista odotellessa nostettiin juhlaliputus juhannuksen kunniaksi. Se saisi olla ylhäällä perälipun kanssa koko yön. Juhannussalon pystytyksen alkamista odotellessa hengailtiin sataman kallioilla ja gastit kävivät osallistumassa paikallisten nuorten futispeliin – aina välillä kentältä kuului iloinen kannustus ”hyvä pikku-e, tee maali!”. Salkoa koristeltiin koko kylän ja hiukan vieraidenkin voimin. Vähitellen kalliot täyttyivät kyläläisistä ja venevieraista. Kun salkoon oli viritelty monimutkainen lehväköynnös ja yhdeksän seppelettä, se nostettiin kuorolaulun säestyksellä pystyyn ja huippuun nostettiin liehumaan Ahvenanmaan lippu. Oli juhlavan näköistä ja mukava kesätunnelma koko illan.
Illan päätteeksi försti ja gasti E kävivät vielä hakemassa läheisen geokätkön ja todettiin, että juhannukselta saatiin oikeastaan kaikkea mitä haluttiin, vain tuore kala jäi puuttumaan. Aurinko ei varsinaisesti laskenut, mutta sundownerit nautittiin silti juhlalippujen alla ja kilistettiin kahden ensimmäisen lomaviikon monille mukaville muistoille.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Istumakaukalo, sitloota, sitloora: Purjeveneen takaosan avotila.
Manööveri: Jokin kokonaisuus purjehtiessa, esim. purjeen nostaminen, käännös tai reivaaminen.
Reivaaminen: Purjepinta-alan pienentäminen.
Solmu: Nopeusyksikkö, merimailia tunnissa.
Sundowner: Yömyssy.
Viitoitus: Viittojen muodostama väylän merkintä maastossa.
Viitta: Pystyssä kelluvat korkeat mustakeltaiset, vihreät ja punaiset tolpat, joilla ohjataan kulkemaan viitan tietyltä puolelta (joko tietyn ilmansuunnan puolelta tai sitten oikealta/vasemmalta puolelta väylän suunnasta riippuen).