Kevyitä tuulia juhannuksen jälkeen, sekoilua septilaiturilla ja ahvenia Lapposasa. Lomapurjehdus on vuoden paras kuukausi ja tällä kertaa siitä aiotaan pitää päiväkirjaa tänne blogiin. Tervetuloa siis Herkun pitkälle 2022! Verkko on satunnaisesti käytössä, joten kuvia lataillaan sitten, kun se on mahdollista.
Helle alkaa
Juhannuslauantaina kapu ja försti nousivat melko varhain, koska tiedossa oli kevyttä tuulta ja siis pitkähkö purjehduspäivä. Suuntana oli Katanpään linnoitussaari Saaristomeren ja Selkämeren rajalla. Aamukahvin jälkeen laskettiin juhlaliputus ja valmisteltiin vene taas lähtökuntoon. Aamiaista syötiin matkalla, kun gastit saatiin heräteltyä sitä valmistamaan. Legi oli melko hidasta myötätuulimenoa, mutta matka joutui kuitenkin sen verran, että edettiin koko matka tuulivoimalla. Katanpäätä lähestyessä tuuli nousikin jonkin verran, mutta reivaamaan ei sentään tarvinnut ryhtyä.
Helle alkoi päivän aikana ja merellä ilmanalan vaihtumisen todella huomasi ja asiaan kuuluvasti pidettiin huolta riittävästä juomisesta ja syömisestä. Siitä huolimatta kaikilla taisi olla jonkinmoinen nestehukka ja helleuupumus, kun vene oli saatu laituriin kiinni ja satamakuntoon. Viriteltiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella puomin päälle tuleva telttakangas aurinkosuojaksi ja jälleen kerran kiiteltiin sen olemassaoloa. Herkkuun ei omintakeisen kulkujärjestelyn takia saa järkevästi sprayhoodia, joten puomiteltta on miltei välttämätön varuste. Koska ei oltu enää Ahvenanmaalla, laskettiin haikein mieliin kohteliaisuuslippukin. Onneksi satama-altaan vesi oli siistiä ja kirkasta ja niinpä ensin gastit ja hetken päästä kippari hyppäsivät viilentymään. Försti ei ui kylmissä vesissä, joten ilmeisesti koko muu miehistö oli kollektiivisen harhan vallassa, kun he kaikki luulivat nähneensä förstinkin pulahtamassa.
Katanpäässä koiria ja armeijajuttuja
Veneissä näkyy yleensä paljon koiria, mutta Katanpäässä venekoiria vaikutti olevan poikkeuksellinen paljon. Sataman terassilla asiaan saatiin selitys jäätelöiden lomassa: päivällä siellä oli ollut koiratapahtuma, jossa oli palkittu muun muassa heiluvin häntä, lyhimmät jalat ja nuorin koiran esittäjä. Harmi, että olimme missanneet tämän hyvän mielen tapahtuman!
Kävimme illansuussa kävelemässä vanhoilla tykkipattereilla ja gastit lähtivät veneelle palattuamme vielä uudestaan taskulamppujen kanssa tutkimaan bunkkereita ja muita armeija-aikaisia rakennelmia. Varasimme illaksi saunan helteestä huolimatta. Olemme kerran ennenkin olleet Katanpäässä ja tiesimme, että armeijan perua olevat saunat ovat hyvät ja uimapaikkakin löytyi. Myöhäisillan hyvien löylyjen jälkeen käytiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä luukut auki unten maille.
Oppia förstille ja gasteille
Juhannussunnuntaina jatkettiin matkaa, lähtiessä otettiin vauhtia septilaiturin kautta. Försti ja gastit halusivat harjoitella kylkiparkkiin ajoa kolmistaan. Kaikki sujui mallikkaasti, kunnes huomattiin, että kannattaakin ajaa styyran puolen kylki laituriin (koska tyhjennysläpivienti on sillä puolen). Försti oli tietenkin ajamassa paaran puolta kiinni. Jatkossa, kun tulee suunnitelman muutos, pakitetaan takaisin ja tehdään uusi suunnitelma.
Nyt ei tehty ja parkkeeraus meinasi mennä sekoiluksi, kun lähestymisohjailu oli epämääräistä, peräköyttä ei oltu valmisteltu oikealle puolelle eikä toimintaa käyty miehistön kanssa läpi. Vene saatiin kuitenkin turvallisesti kiinni kapun vähäisellä puuttumisella asiaan ja septitankkikin tyhjäksi. Förstin ja vanhemman gastin itsetunto sai kolauksen, mutta onneksi vain pienen. Oppia saatiin jokainen taas rutkasti.
Konemarssia ja kisa
Septihommien jälkeen ajettiin ulos satamasta ja nostettiin purjeet, vaikka tuuli olikin melko olematonta. Päädyttiin siirtymään konemarssiin melko pian. Kun oli pari tuntia ajeltu koneella ja viritelty pinnapilottikin kiinni (eli siis valittu laiskin mahdollinen tapa edetä) vanhempi gasti ja försti alkoivat katsella, että ympärillä on purjeita ylhäällä melko paljon. Keppiveneily alkoi nolottaa sen verran, että valmisteltiin purjeiden nosto. Ehkä oli tarvetta myös todistaa, että osaamme tehdä järkeviäkin ratkaisuja ja toimia ilman kapun ohjeita. Siinä vaiheessa, kun otettiin koneesta veto pois, kippari nosti huolestuneena päänsä luukusta. Kun selvisi, että kyseessä ei ole konevika, näkyi kipparin naamalla hetken huojennus, kunnes kapulle valkeni, että aioimme nostaa purjeet omin päin. Ihme kyllä saimme hoitaa noston kahdestaan ja se sujuikin ilman kummempaa draamaa ja aamun sekoilu oli sillä kuitattu.
Kun purjeet oli saatu ylös ja vetoon, alkoi kisa hiukan perässämme purjehtineen Infernon kanssa. Purjeveneillähän on aina kisa, mikäli horisontin rajoissa näkyy toinenkin purje menossa riittävän samaan suuntaan. Melko pitkään taktiikkamme suosia pitkiä paaran halsseja toimi, koska jostain syystä Herkku kulkee sillä halssilla aika paljon paremmin vastatuuleen. Loppujen lopuksi kuitenkin Infernon lyhyemmät halssit selän lännenpuoleisella laidalla (jossa tuuli enemmän) pysytellen oli voittava valinta ja jäimme kuin nalli kalliolle. Mukava oli kisata! Jossain vaiheessa totesimme olevamme jälleen Ahvenanmaan puolella ja nostimme kohteliaisuuslipun takaisin saalinkiin.
Lappo
Pitkähkön seiluun päätteeksi kurvasimme uuteen paikkaan, eli Lappoon. Kun vene oli saatu satamakuntoon ja hellesuojaksi taas teltta pystyyn, lähdettiin tutustumaan paikkaan. Lappon kylä oli varsin viehättävä ja sieltä sai viimeinkin tuoretta kalaa! Kapu kävi ostamassa ahvenia på svenska ja illalla herkuteltiin ihanilla paistetuilla abborrafileillä uusien perunoiden kera. Päätettiin käydä seuraavana päivänä ostamassa kalastajalta lisää kalaa ja pakastaa osa.
Iltakävelyllä käytiin katsastamassa paikallinen frisbeegolfrata, mutta se oli sen verran heinikkoisen taipaleen takana, että päätettiin jättää fribailu toiseen kertaan. Palasimme punaista asfalttia pitkin takaisin ihaillen säntillisesti hoidettuja puutarhoja. Iltauinnin ja -suihkun jälkeen jälleen yksi mahtava lomapäivä oli takana ja makoisat veneunet edessä.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Halssi: Purjehtiessa se puoli, kummalle vene on kallistunut: styyran halssilla tuuli on vasemmalla ja vene kallistuu oikealle.
Keppivene: Purjevene, joka ajaa koneella, eikä purjehdi.
Kohteliausuuslippu: Purjehdittaessa toisen valtion vesillä tai muulla oman lipun omaavalla aluellee, kuten Ahvenanmaalla, oikeaan saalinkiin nostettava pienoislippu.
Legi: Matka yhdestä ankkuri- tai laituripaikasta seuraavaan.
Paara: Keulaan päin katsottaessa veneen vasen puoli.
Puomi: Poikittainen tanko, jonka avulla purjetta säädetään. Isopurjeen puomi on yleensä aina kiinnitetty mastoon ja isopurje skuutataan sen avulla.
Reivaaminen: Purjepinta-alan pienentäminen.
Saalinki: Mastoa tukevien sivuvanttien levittäjä.
Septi: Vessa, jossa pöntön sisältö pumpataan septitankkiin ja tyhjennetään sieltä imutyhjennyslaitteella.
Sprayhood: Kulkuaukon päälle tuleva kuomu, joka suojaa pärskeiltä, sateelta ja auringolta.
Styyra: Keulaan päin katsottaessa veneen oikea puoli.
Vantti: Mastoa sivusta tukeva harusvaijeri.