Illalla oli jo ollut selvää, että edessä on hikinen yö ja försti muutti toiveikkaana nukkumaan salongin toiseen pistopunkkaan – jostain syystä keulapiikki lämpenee huomattavasti enemmän kuin salonki. Ratkaisu oli hyvä: sovellettujen nukkumapaikkojen ansioista saimme melko hyvät yöunet ja heräsimme virkeinä keittelemään aamukahvia ja tekemään päivän suunnitelmaa. Luvassa olisi lämmin, ehkä jopa helteinen päivä.
Perinteisten aamutoimien, eli aamukahvin ja -kävelyn jälkeen ajelimme ulos suojaisesta lahdesta ja suuntasimme kohti Tackorkia kesätöissä olevaa vanhempaa gastiamme moikkaamaan. Aamupalaa saimme syödä melko reippaassa vauhdissa. Sivumyötäistä tuulta oli varsin sopivasti aamupäivän ajan, mutta puolen päivän jälkeen tuuli heikkeni, kunnes muuttui olemattomaksi. Etenimme muutaman tunnin 1-2 solmua, eli hidasta kävelyvauhtia. Förstin pinnavuoron koittaessa loppui kärsivällisyys, laskettiin purjeet ja ajeltiin loppumatka koneella. Halusimme olla perillä alkuiltapäivästä, jotta ehtisimme perillä hyödyntää paikan aktiviteetteja ja tavata E:tä kunnolla.
Gastihommia
Tähän kesään saakka olemme purjehtineet kaikki lomapurjehdukset täydellä miehityksellä. E:n hommattua kesätyöpaikan itselleen päällystö ja nuorempi gasti pikku-e joutuivat käymään yt-neuvottelut sopeutumistoimista. Herkun päällystö ja gastiliiton puhemies päätyivät tiukkojen neuvotteluiden jälkeen ratkaisuun, että venetiskit ovat päällystön vastuulla ja tiskipaikalla tiskataan yhteisvastuullisesti vuorotellen (aikaisemmin päällystö hoiti tiskit veneessä ja gastit tiskipaikalla). Kaikissa satamissa saa jäätelön ja pikku-e perehdytetään keulagastin hommiin loman alussa. Toistaiseksi sopimus on tyydyttänyt kaikkia osapuolia.
Vaikka E oli siirtynyt maapalveluiden puolelle täksi kesäksi, gastihommia järjestyi silti. Ensi alkuun lähetimme matkalta kauppalistan, koska pieniä puutteita oli jo ehtinyt ilmetä. E kävi työvuoron jälkeen Nauvossa kaupassa ja raahasi mopollaan rantaan vihanneksia, leipää ja kahvimaitoa. Lisäksi kapu oli aikaisemmin keväällä ostanut veneilykirppikseltä ankkurin, joka majaili Nauvossa. Sen noutoa yritettiin sopia samalle kertaa, mutta tuloksetta. Niinpä kapu sälytti ankkurin vastaanottamisen seuraavalla viikolla vanhemman gastin hommaksi.
Matala sisääntulo
Tackorkin lahdelle ajetaan hyvin kapeasta ja matalasta sisäänmenoaukosta, jota ei oikeastaan erota kaislikosta ennen kuin aukkoon jo käännytään. Olemme käyneet Tackorkissa pari kertaa aikaisemmin, joten tiesimme, että Herkulla pääsee lahdelle sisään. Nyt tosin vesi oli noin -20 cm ja ymmärtääksemme matalimmassa kohdassa pohjassa on peruskallio. Etenimme siis hyvin hitaasti ja kaikua tarkkaillen. Alimmillaan lukemana oli 1,4 m. Emme ole mitanneet paljonko kaikuanturista on matkaa kölin pohjaan, mutta kovin paljoa yli puoltatoista metriä se ei voi olla. Pääsimme kuitenkin ilman osumia kapeikosta lahdelle ja suuntasimme varaamallemme poijupaikalle laiturin päätyyn. Tässä satamassa laiturimaksu pitää maksaa netissä ja samalla varataan paikka laiturista.
Tällä kertaa kuitenkin laiturin päätyyn oli kiinnitetty vene niin, että se vei päädyn molemmat paikat. Uloin reunapaikka näytti olevan vapaana ja niinpä tarkistimme, oliko siinä varausta ja kun ei ollut, kiinnitimme Herkun tälle paikalle. Gasti E saapui melkein heti rantaan ja kun kerroimme tästä sekoilusta, hän soitti työkaverilleen ja järjesti asian kuntoon varaussysteemiin. Kerrassaan kätevää!
Kesäparatiisi
Veneen siistimisen jälkeen hyppäsimme kaikki uimaan ihanan lämpimään veteen ja vietimme myöhäisen iltapäivän suppaillen, jättiläisdonitsiuimarenkaalla pelleillen ja meressä lioten. Kapteeni sukelsi tarkistamaan, oliko keväällä tehty korjaus potkuriakselin tukipidikkeeseen kestänyt. Huono uutinen oli, että ei ollut vaan se heilui jälleen. Päätimme kuitenkin, että emme antaisi tämän pilata lomaa vaan tarkkailisimme tilannetta ja telakalla edessä olisi sitten mitä ilmeisimmin potkuriakselin vaihto ja laajempi korjaustyö pidikkeelle.
Kun olimme saaneet kylliksi liotusta, lähdimme suihkun kautta kävelemään muutaman sadan metrin matkan vanhan marjatilan päärakennukselle. Pihapiiri ja terassi oli yhtä viihtyisä kuin ennenkin ja tilasimme Purema-omenalimpparit ja jätskit virkistykseksi. Oli hassua, kun gastimme yhtäkkiä tunsikin työntekijät ja oli yksi heistä! Terassilla lekottelun jälkeen palasimme rantaan laittamaan illallista ja avotilassa oli kodikkaan ahdasta syödä täydellä miehistöllä.
Ruuan jälkeen pelattiin vielä muutama kierros Unoa ja sitten lähdettiinkin iltakävelylle saattamaan E majapaikkaansa yöunille ennen seuraavan aamun aamupalavuoroa.
Försti
Iloinen tapaaminen♥️