Olimme alun perin ajatelleet, että menisimme vielä Dirhamiin ja ehkä Haapsaluunkin ennen paluuta Suomen aluevesille. Sääennustus kääntyi kuitenkin suunnitelmaamme vastaan. Hyvä ikkuna ylitykselle Suomen puolelle olisi keskiviikkona, loppuviikosta tulisi kovempia tuulia ja kapu halusi ylitykselle mieluummin mukavat kuin hankalat olosuhteet.
Niinpä keskiviikkona nousimme melko aikaisin, eli jo ennen kahdeksaa, hörppäsimme aamukahvit ja kävimme jo tavaksi muodostuneella aamukävelyllä kylällä. Viron satamia kritisoidaan usein siitä, että septityhjennyspumput eivät koskaan toimi. Kärdlassa saimme kuitenkin septin hyvin tyhjennettyä, joskin letkusta jäi käsiin hapertuvan muovin tahmeaa likaa. Kun tahmat oli hinkattu käsistä lähdettiin ajelemaan kohti ulappaa. Ensin kurvattiin aallonmurtajan suojasta ulos ja sitten selvästi merkattua reittiä Hiidenmaan pohjoiseen kurkottavan kärjen viertä kohti avomerta.
Kapun tulkinta tuuliennusteesta oli, että olisi sittenkin aivan plägää ja joutuisimme ajamaan koneella koko matkan. Pääsimme kuitenkin nostamaan purjeet melkein heti ja virittämään pinnapilotin ohjaamaan kohti Hankoa. Tällä kertaa suuntalaskelmat sujuivat jo rutiinilla ja taas saatiin järkeviä lukemia lopputulokseksi. Försti pääsi opettamaan pikku-e:llekin navigoimisen perusteita ja muinaisten laivurikurssien muistisääntöjä*. Tuuli oli kapun ennusteesta poiketen melko optimaalinen: sivumyötäinen, tasainen ja kevyt. Aallokkoakaan ei ollut juuri lainkaan, joten odotettavissa oli helppo ja mukava ylitys. Pääsimme kohti määränpäätä noin 5 solmun nopeudella eli tavallista matkavauhtiamme.
Tähystystä, ruokaa ja jumppaa
Päätimme mennä tavanomaisilla noin kahden tunnin vahtivuoroilla ja merkitä jälleen sijainnin, suunnan ja nopeuden lokikirjaan aina tasatunnein. Toisinaan pinnapilottimme ryhtyy kiemurtelemaan todella paljon, mutta ilmeisesti kalibrointitoimenpiteet olivat tepsineet, koska nyt pinnapilotti ohjasi luotettavasti ja hyvin. Vahdissa oli leppoisaa: noin vartin välein tähystys kaikkiin suuntiin ja kiikarin avulla kaikkien kohteiden tunnistaminen. Yksi kohde alkumatkasta jäi epäselväksi, mutta päättelimme, että se ei ollut meille kovin vaarallinen, koska emme saaneet selville oliko se rahtilaiva, purjeveneen masto, valtavan kauas näkyvä majakka vai joku muu. Liikenteenjakokaistojen kohdalla tähystettiin hiukan tarkemmin, mutta rahtiliikennettä oli sen verran vähän, että mitään väistötoimenpiteitä ei tarvittu. Muutama purjevenekin tuli meitä vastaan, mutta ei ihan tervehtimisetäisyydeltä.
Försti kehitti vahtijumpan ehkäisemään paikkojen puutumista aloillaan istuskelemisesta: tähystyskierroksen jälkeen nostetaan jalat toiselle sitlootan penkille ja kädet laitetaan toiselle. Tehdään viisi lantionnostoa. Siirretään jalat lattialle ja tehdään viisi ojentajadippiä. Tehdään molemmille jaloille viisi pumppausta yläviistoon ja lonkkien venytykset. Käännytään nojaaman laitaa vasten ja tehdään viisi punnerrusta. Venytetään olkapäät ja hartiat.
Ylityksen aikana kokkasimme lounasta ja välipalaa ja kapu harjoitteli vauhdissa tiskaamista. Varsinainen ylitys oli melko tapahtumaton ja olimme siitä tyytyväisiä. Paras purjehdus on hiukan tylsä purjehdus! Päivällä avomerellä purjehtiminen oli melkoisen erilaista kuin saaristoväylillä, jossa on koko ajan muuta liikennettä ja jatkuvasti pitää navigoida ja ohjailla. Jos ylitys olisi ollut pidempi, vahdissa olisi hyvin voinut lukea vaikka kirjaa tai neuloa sukkaa.
Maata näkyvissä!
Hankoniemen alkaessa tulla näkyviin saimme konkreettisen havainnollistuksen siitä, miten pitkällä matkalla pienikin navigointivirhe kertautuu. Meinasimme nimittäin valita Tammisaareen menevän linjan: avomerellä eroa ei ole kuin muutama aste, mutta kohteet ovat yli 20km päässä toisistaan. Huomasimme asian onneksi hyvin nopeasti ja korjasimme kurssin kohti oikeaa väylää. Molempiin suuntiin ylityksellä viimeiset mailit olivat tavattoman pitkiä ja horisontissa siintävä maakaistale kasvoi tuskastuttavan hitaasti. Lopulta ohitimme kuitenkin Russarön ja saavuimme Hangon edustalle.
Olimme tulossa rantaan juuri päivällisaikaan, kuten aika usein käy. Jos päivällistä alkaa kokata vasta rantautumisen jälkeen, ovat kaikki nälästä kiukkuisia siinä vaiheessa, kun saadaan ruoka pöytään. Jos taas ruuan valmistaa etukäteen, se ehtii jäähtyä satamamanööverien aikana. Muun muassa tästä syystä uuni veneessä on mainio kapistus. Uuniruuan voi helposti valmistella lähestymisen aikana ja se kypsyy itsekseen sillä aikaa kun miehistö kiinnittää veneen ja siistii paikat. Hankoa lähestyessä uunipataan pilkottiin sipulia, paprikaa, porkkanaa, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, mukaan laitettiin riisiä ja mausteita (suola, pippuri, kanaliemikuutio, yrttejä) ja riisi-kasvispedin päälle Kärdlasta ostettu marinoitu kana. Folio päälle ja pata uuniin. Vajaan tunnin kuluttua on valmiina höyryävä, valmis ateria.
Pitkän päivän ilta
Laskimme purjeet sataman edustalla ja ajelimme sisään Itäsatamaan. Pikku-e halusi opetella keulagastin hommia, joten försti ajoi veneen laituriin ja kapu hoiteli poijun ja oli auttamassa keulalla. Försti jäi tarkkailemaan gastin selviytymistä köysien kanssa ja unohti että kuskin kuuluu jarruttaa. Viime hetkellä sitten tämä muistui mieleen ja vene pysähtyi juuri ennen osumista laituriin tarmokkaan jarrutuksen ansiosta. Laitoimme pikavauhtia veneen kiinni, purjeet pakettiin, maasähkön kiinni ja tavarat sisällä paikoilleen. Sitten sitlootaan pystytettiinkin pöytä, katettiin lautaset ja muut tarpeet ja meheväksi kypsynyt kanapata herkuteltiin parempiin suihin. Luuton kana oli oikeaa kanaa eikä broileria ja se oli ollut aika mielenkiintoisessa sipuli-suola-pippuri-marinadissa – ehkä mureus johtui siitäkin.
Kapu lähti maksamaan satamamaksun ja puhui samalla meille lisää sauna-aikaakin yleiseen saunavuoroon. Pakkasimme pikavauhtia saunakamppeet ja otimme tiskit mukaan huoltorakennukselle. Itäsataman yläkerran saunoissa oli jälleen mukavat löylyt ja panoraamaikkunoista mukava katsella etelään, mistä olimme tulleet. Harmillisesti naisten saunassa tällä kertaa kukaan ei kysynyt perinteistä ”mistä olette tulleet” -kysymystä, joten försti ei päässyt paukuttelemaan henkseleitä sankaripurjehdusjutuilla. Saunan jälkeen tiskattiin pikaisesti, keitettiin iltateet ja kaakaot veneellä ja kömmittiin kukin omaan punkkaan yöpuulle.
Försti
* Kun halutaan oikeaa, tehdään oikein ja kun halutaan väärää tehdään väärin. Eli kun lasketaan kartalta mitatusta tosisuunnasta kompassissuunta, vaihdetaan eksymän ja erannon etumerkit. Toiseen suuntaan laskettaessa ne säilyvät ennallaan. Kompassisuunta on ”väärä” suunta, koska siihen vaikuttaa paikallinen eranto ja kompassin eksymä. Lue lisää: http://www.suomiveneilee.fi/veneilyn-aapinen/navigoiminen
Sanasto eli förstin omat selitykset
Istumakaukalo, sitloota, sitloora: Purjeveneen takaosan avotila.
Liikenteenjakokaista: Reittijakojärjestelmän tiettyyn suuntaan kulkeva osa.
Pinna: Ohjausjärjestelmän osa, jolla käännetään peräsintä. Pinna on suoraan kiinnitetty peräsimeen, eli kun sitä kääntää kulkusuuntaan nähden oikealle, peräsin kääntyy vasemmalle ja vene kaartaa vasemmalle.
Pinnapilotti, autopilotti: Laite, joka ohjaa venettä haluttuun kompassisuuntaan.
Plägä: Tuuleton olosuhde.
Reittijakojärjestelmä: Järjestelmä, jossa pääasiassa rahtiliikenne ja muu kauppamerenkulku ohjataan kulkemaan eri kaistoja pitkin vastakkaisiin suuntiin. Veneiden, jotka ylittävät jakojärjestelmän, pitää tehdä se kohtisuoraan ja järjestelmässä kulkevaa liikennettä häiritsemättä.
Solmu: Nopeusyksikkö, merimailia tunnissa
Hyvä oppitunti!
Olen nyt lukenut muutaman tällaisen jutun ja vihdoinkin oppinut löytämään ne aikajärjestyksessä – hienoa!
Nämä ovat hyvin ja mukavasti kirjoitettuja ja kuvat ovat myös mielenkiintoisia.
Toivoisin hieman enemmän mainintoja tapahtumien ajankohdasta. Tällöin saisi käsityksen satamien ruuhkista ko. ajankohtana.
Kiitos palautteesta! Koetetaan lisätä tarkempia ajankohtia vanhempiinkin juttuihin ja sitten näihin uusiin päivitysten ohessa.
Kiva kuulla, että meidän meininkiä on mukava seurata
Voisit julkaista linkkejä näihin juttuihisi Facebookin Purjevefoorumilla.