Lomapurjehdus 2023: Modermagan – Tammisaari

Ensimmäinen yö ankkurissa jännitti aika tavalla. Päällystö nukkui koiranunta aamuyöhön: pitikö ankkuri vai olimmeko tuuliajolla? Neljän aikaan kapu heräsi kokonaan tuulen kääntymiseen ja tarkisti tilanteen. Ankkuri piti hyvin, mutta lahdella tuuli oli pyörähtänyt niin, että me ja uloimpana ollut saksalainen vene olimme kääntyneet noin 45 astetta ja olimme nyt keula länsilounaaseen. Perimmäisenä ollut vene oli kuitenkin sen verran tuulensuojassa, että se oli pysynyt alkuperäisellä paikallaan keula etelään.

Yöelämää

Kun ankkuroiduimme, olimme miettineet, mahdummeko näiden kahden veneen väliin – päällystö ei ollut myöskään ihan yksimielinen asiassa. Tuuli kääntää ankkuroidut veneet keula tuuleen päin ja työntää ne niin kauas ankkurista, kuin köysi antaa myöden. Niinpä ankkuroituessa veneen pitää mahtua pyörimään ankkurin ympäri säteellä, jonka määrittää laskettu ankkuriköysi. Tarvitun tilan arviointi ei ollut ihan onnistunut, koska tuulen käännyttyä olimme siirtyneet hyvin lähelle toista venettä, joka siis ei ollutkaan kääntynyt samalla tavalla kuin kaksi muuta venettä, vaan jäänyt tuulensuojaan entiselle paikalleen.

Kapteeni tarkkaili jonkin aikaa tilannetta ja tuli sitten herättämään förstinkin. Hetken aikaa arvioimme mitä tehdään. Vaihtoehtoina oli vaihtaa paikkaa lahdella tai lähteä kokonaan. Päätimme vaihtaa paikkaa reilusti kauemmaksi lahden suulle, missä olisi paremmin tilaa. Käynnistimme koneen ja vedimme ankkurin ylös, siirryimme suotuisampaan paikkaan ja laskimme ankkurin. Se ei pitänyt, joten otimme laskun vielä uudestaan ja tällä kertaa försti antoi taas koneelle sen verran kierroksia pakilla, että kuokka kaivautui saveen ja piti kunnolla. Asetimme ankkurivahdit uudestaan ja kömmimme takaisin petiin.

Kumpikin ajattelimme, ettei varmaan tule uni enää kunnolla ja herätään pieneenkin risahdukseen tämän operaation jälkeen. Yhdentoista jälkeen aamulla havahduimme siihen, että uni loppui – olimme nukkuneet kumpikin kuin tukit ja pikku-e samoin, vaikka hän ei yön seikkailuista tiennytkään mitään. Viisi venettä oli aamun aikana lähtenyt ja ajanut koneella aivan meidän vierestämme, mutta emme olleet havainneet siitä mitään. Ankkurissa oleminen oli yön episodista huolimatta mukava kokemus ja päätimme koettaa sitä vielä uudestaan loman aikana.

Tutut toimet Jussarössä

Ankkurin nosto oli melko vaikeaa, koska se oli vedätetty kunnolla pohjaan. Kun veneellä ajoi kunnolla ankkurin yli, se irtosi hiukan helpommin. Meillä ei ole ankkurille vinssiä, vaan se pitää kiskoa veneeseen käsivoimin. Kun olimme saaneet ankkurin varusteineen paikoilleen, ajelimme ulos Modermaganista ja nostimme purjeet. Purjehdimme lyhyen legin Jussaröhön, josta varasimme illaksi saunan jo matkalla. Satamassa oli paljon sukeltajia ja sataman viereen oli noussut pieni telttakyläkin, missä puiden välissä naruilla riippui märkäpukuja. Olisiko ollut jonkinlainen sukellusleiri kyseessä?

Jussarö ei petä koskaan: rautaisen saaren eteläpuolen kalliot, Iron Beach ja satumetsät olivat yhtä houkuttelevia kuin ennenkin. Teimme pitkän seikkailukävelyn kolmisin, kävimme ihailemassa merimaisemaa vanhasta merivartioston tornista ja heittelimme leipiä silokallioilta. Veneellä laitoimme makaroonilaatikkoa ja kylläisinä lähdimme myöhäiselle saunavuorolle jo hitusen verran hämärtyvässä illassa.

Jyrinää vesillä

Viimeinen kokonainen lomapäivä alkoi kuten kaikki muutkin, eli aamukahvilla ja -kävelyllä. Aamukävely Iron beachille ja venyttelytuokio lämpimällä kalliolla oli mainio alku päivälle. Aikeenamme oli mennä kokeilemaan ankkurointia uudestaan johonkin Tammisaaren kansallispuiston alueelle. Söimme aamupalaa kaijassa ja sitten valmistelimme Herkun lähtöön. Legi olisi lyhyt ja tuuli vastainen.

Etenimme reipasta kryssiä veneilyn runkoväylää pitkin länteen, kun takaa alkoi kuulua ensin helikopterin säksätys ja sitten muskeliveneiden ärjyntä. Onneksi olimme juuri ylittäneet väylän ja etenimme siis siitä poispäin, kun parikymmentä pikakiituria pyyhälsi väyläää pitkin länttä kohti. Helikopteri lensi matalalla ilmeisesti kuvaamassa ajoa. Pienellä googlaamisella selvisi, että kyseessä oli Ekenäs Powerboat Clubin järjestämä Fun Run -tapahtuma. Vendasimme takaisin kohti väylää vasta sitten, kun vaikutti siltä, että viimeinenkin osallistuja oli kaahannut ohitsemme.

Kun olimme selvinneet tämän episodin sydämentykytyksistä, taivas tummui ympärillämme ja alkoi kuulua toisenlaista jyrinää. Ukkonen lähestyi pohjoisesta ja taivaanrannassa välähteli salamia. Käynnistimme koneen ja rullasimme keulapurjeen sisään. Olimme lähes Modermaganin kohdalla ja päätimme käydä katsomassa, josko yöpyisimme samalla lahdella kuin edellisyön. Tilaa olisi periaatteessa ollut, mutta ei uskallettu kokeilla uudestaan arviointikykyämme, koska lahdella oli jo muutama vene ankkurissa. Tutkailimme karttaa ja päätimme mennä katsomaan viereistä Skedöfladanin lahdelmaa, mihin olimme nähneet isohkon purjeveneen kurvaavan hetkeä aikaisemmin.

Kaatosadetta ankkurilahdella

Lahti vaikutti suojaiselta ja sopivan syvältä, kiviä ei ollut kuin aivan rannan tuntumassa ja toinen vene oli ankkuroitunut siten, että lahden perällä olisi meille hyvin tilaa. Tällä kertaa ankkuri jouduttiin laskemaan vain kerran: ilmeisesti olimme jotain oppineet. Iltapäivän aikana yli meni useampi sadekuuro ja ukkosia idän puolelta melko läheltä. Alkuillasta ukkosrintama meni suoraan ylitsemme ja sen mukana kaatosade piiskasi meitä puolisen tuntia. Jostain käsittämättömästä syystä päätimme, että jonkun on tarpeen olla ulkona vahtimassa ankkurin pitämistä ja tilannetta yleensä. Försti sai tällä kertaa voittavan arvan ja ihaili luonnon järjestämää valoshowta litimärkänä. Samalla sai toki käteväsi kannen harjattua puhtaaksi ja huuhdottua makealla vedellä. Ankkuri piti mallikkaasti, vaikka pyörivä tuuli kuljetti Herkkua täyden ympyrän sen ympäri.

Kapu kokkaili sillä aikaa varastontyhjennyspäivällisen: jauheliha-perunavuokaan upposi kätevästi vihannesten, juuresten, juuston ja kerman jämät. Illaksi sade taukosi ja aurinko kuivaili veneen kantta. Försti teki vielä pienen kuvauskierroksen jollalla ja sitten viimeinen kokonainen purjehduspäivä painui hiljalleen mailleen.

Levoton yö ja viimeinen legi

Sunnuntaiyönä unet jäivät jälleen lyhyiksi. Tällä kertaa akkujen tilanne huolestutti kapua. Jännite laski varsin alas ja päädyttiin käyttämään konetta latauksen saamiseksi. Lataustakin tuntui tulevan oudon hitaasti. Kapu jäi salonkiin nukkumaan ja tarkkailemaan akkujen tilannetta, försti nukkui koiranunta, mutta pikku-e nukki onneksi sikeästi muutettuaan keulapiikkiin. Auringon noustua paneeli latasi normaalisti ja akut vaikuttivat olevan kunnossa, joten päätimme jatkaa tilanteen tarkkailua.

Aamiaisen aikana tuuli kääntyi ennusteen mukaisesti noin 180 astetta ja hiukan jännitimme pitääkö ankkuri edelleen. Ankkurissa oli kuitenkin seinäpito ja delta-ankkurin hankinta vaikutti siis erinomaiselta päätökseltä. Tyhjensimme jollamme Pepun ja lähdimme viimeiselle legille kohti kotisatamaa. Tuuli tuli suoraan nenästä, joten ajelimme koko matkan koneella. Juuri ennen kotisatamaa saimme niskaamme kaatosateen, jota försti ja pikku-e pakenivat kajuuttaan. Kapu kastui vuorostaan litimäräksi. Kuuro oli onneksi ohi, kun rantauduimme.

Kun lomat loppuu…

Kun Herkku oli hyvin kiinni kotilaiturissa, oli jäljellä vain veneen tyhjennys ja siivous, joka sujui melko ripeästi, koska mukaan otettiin vain pilaantuvat ruuat ja pitovaatteet. Kun tavarat oli pakattu autoon, oli aika suunnata kohti kotia ja arkea. Kotona odotti onneksi pakasteessa nakkeja ja ranskalaisia, jäätelöä sekä jääkaapissa Zero colaa.

Vuoden paras kuukausi oli ohitse. Edessä arki ilman vettä jalkojen alla, muistoissa kaikkien aikojen purjehdusloma.

Försti

Ankkurivahti: Hälytin, joka varoittaa, jos se ajautuu määritetyn alueen ulkopuolelle. Käytännössä kännykkäsovellus tai toiminto plotterista aktivoidaan kun ollaan ankkurin kohdalle ja sitten määritetään ankkuriköyden pituus ja sallittu liikkumasäde.
Kaija: Laituri.
Keulapiikki: Veneen keulassa oleva nukkumatila, jos varsinaista kajuuttaa ei ole.
Kryssiä: Purjehtia vastatuuleen, luovia.
Legi: Matka yhdestä ankkuri- tai laituripaikasta seuraavaan.
Vendata, venda: Vastatuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen yli.

Yksi ajatus artikkelista “Lomapurjehdus 2023: Modermagan – Tammisaari”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *