Aamulla Herkku ui varsin syvällä, kun mukana oli täysi lasti vettä, dieseliä, ruokaa ja juomaa sekä nelihenkiseksi kasvanut miehistö. Septitankki käytiin vielä tyhjentämässä ja sitten olimme valmiit viettämään vanhemman gasti E:n vapaapäiviä. Suunnitelmana oli purjehtia Björkön paratiisiin ja viettää siellä kaksi yötä.
Purjehdus paratiisiin
Lähdimme Nauvon itäisen reitin kautta ja se oli yhtä jylhä ja hieno kuin muistimme. Alkumatkan jouduimme ajamaan koneella, kunnes tuuli nousi sen verran, että saimme purjeet ylös ja pääsimme etenemään mukavasti kevyessä, tasaisessa tuulessa. Purjehdus oli leppoisa ja tapahtumaton, eli siis paras mahdollinen. Noin viiden tunnin purjehduksen jälkeen ajelimme hiljalleen Björkön lahdelle sisään ja mietimme, mahdammeko mahtua rantautumaan suosittuun luonnonsatamaan, jossa lahdella saattaa olla yli 100 venettä kuumimpina kesäpäivinä. Meillä oli toki uusi ankkuri, jonka varaan voisi jäädä pyörimäänkin, mutta ahtaalla lahdella olisi mukavampi olla keula kalliossa.
Vaikka juhannus oli jo ohitettu, oli lomakausi vielä niin alussa, että paikka rannasta löytyi kuitenkin helposti. Lahdella oli vain parikymmentä muuta venettä. Laskimme uuden ankkurin perästä ja siihen saatiin oikein seinäpito. Keula kiinnitettiin kallion lenkkeihin ja saimme Herkun asemoitua hyvin lähelle rantaa, niin, että kulkeminen rantakalliolle oli helppoa.
Björkön vetonaula on upea sisäjärvi ja suuntasimme sinne heti, kun olimme saaneet veneen kiinnitettyä. Kalliorannat hyppypaikkoineen, lekotteluhyllyineen ja luonnon muovaamine portaineen olivat yhtä houkuttelevat kuin ennenkin ja viihdyimme uimassa koko iltapäivän. Veneelle palaamisen jälkeen pesimme ja keitimme aamulla nostetut varhaisperunat ja paistoimme viimeiset Laposta ostetut ja pakastetut ahvenet. Olimme aamulla hakeneet Börjes fiskistä palan graavilohta ja se, Lapon sillit ja salaatti tekivät ateriasta täydellisen. Päivällisen jälkeen kävimme vielä iltauinnilla ja Försti valmisteli aamuksi pataleivän tekeytymään ja jugurtin jämistä ja kaurahiutaleista tuorepuuron jääkaappiin.
Aamureippailua ja päivä järvessä
Keskiviikkona päällystö ja E lähtivät aamukävelylle, pikku-e käänsi vain kylkeään. Lähdimme kiertämään järveä ilman kunnollista suunnitelmaa. Maisemat olivat upeita ja kuvasimme järveä ja merta kaikista suunnista, kiipeilimme näköalapaikoille ja nautimme joka hetkestä. Vähän vahingossa huomasimme kulkeneemme aika kauas ja aloimme kaikki kaivata juotavaa. Urheileva E kaipasi kiivaasti myös aamupalaa. Olimme kuitenkin jo noin puolimatkassa järven ympäri, joten emme kääntyneet takaisin vaan jatkoimme vaellusta. Muutaman kerran päätimme oikaista muutaman mutkan, mutta kuten oikoreitit yleensä, myös tässä tapauksessa ne lähinnä pidensivät matkaa. Loppumatkan hienoista hakalehdoista ei enää pahemmin nautittu, vaan marssimme enemmän sinnillä veneelle janoisina, hikisinä ja nälkäisinä. Hyppäsimme suoraan mereen virkistymään ja lyhyen pulahduksen jälkeen pullollinen vissymehua upposi jokaiseen hetkessä. Tuorepuuro, paistetut eiliset perunat munakokkelin kera ja juustoleivät maistuivat taivaallisilta.
Aamureippailun uuvuttama päällystö jäi paistamaan kohonnutta pataleipää ja päärynä-persikkapiirasta, gastit puolestaan karkasivat heti järvelle. Paistamishommien jälkeen päällystökin käveli järvelle likoamaan, nauttimaan auringosta, makeasta vedestä ja Björkön omaleimaisesta tunnelmasta. Aloimme pohtia, että mitä jos syvässä, tummassa järvessä asustaa järvihirviö? Entä, jos syvälle viileään veteen sukeltaessa vastaan tulisikin hirviön suomuinen, liukas häntä tai lonkero? Hirviötä pelkäämättä gastit harjoittelivat pää edellä hyppyä kalliolta ja päällystö ui urheasti, vaikkakin tummaan syvyyteen välillä vilkuillen.
Iltapäiväkahvin aikana ukkonen jyrähteli kauempana, mutta ei tullut päälle. Pikku-e:n ideoima päärynä-persikkapiiras muistui herkulliselta ja virkisti mukavasti. Hetken levon jälkeen uimme vielä vähän lisää ja keksimme lisää hirviöjuttuja. Päivälliseksi söimme Marskin Vorschmakkia purkista ja perunamuusia punajuurten ja smetanan kera. Kerrassaan herkullista!
Haikea lähtö, reipasta purjehdusta
Aamun koittaessa sama miehitys lähti jälleen aamulenkille järven ympäri, kuin edellisaamunakin, mutta tällä kertaa varustautuneena vesipulloilla ja oikealla käsityksellä reitin pituudesta. Jätimme myös oikoreitit väliin ja nautimme myös loppupään maisemista ja rehevistä lehdoista. Pulahdimme lenkin päätteeksi vielä kerran järveen, emmekä olisi malttaneet millään nousta ja lähteä.
Kiskoimme itsemme ja toisemme kuitenkin veneelle ja laitoimme Herkun lähtökuntoon. Uudessa ankkurissa oli tosiaan varsinainen seinäpito ja kapua ehti jo hiukan huolettaa, että saisimmeko sen käsivoimin ylös: Herkussa ei ole ankkurivinssiä ja saveen kaivautuneen ankkurin ylös saaminen on toisinaan ollut hankalaa. Vedimme veneen reilusti ankkurin yli ja sitten se nousikin melko helposti, uusi kaiderulla helpotti myös osaltaan nostoa. Purjehdimme leppoisassa sivumyötäisessä takaisin Nauvoon. Muistelimme Nötöfjärdenillä muutaman vuoden takaista tilannetta, kun rasvatyynessä moottorimme levisi täsmälleen samalla legillä. Silloin homma päättyi eeppiseen Nauvossa istuskeluun ja osien odotteluun. Tällä kertaa tarkoituksena oli pudottaa E kyydistä jatkamaan kesätyörupeamaa ja mahdollisesti siirtyä vielä yöksi ankkuriin pois Nauvosta. Gasti E oli uudella tavalla kiinnostunut purjehduksesta ja kapu selosti mielissään trimmausta ja purjeiden muotoja. Förstin mielestä trimmaus on hyvä, jos vene kulkee eteenpäin, joten kiinnostunut yleisö oli ilmeisen tervetullut.
Minkä taakseen jättää…
Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen havaitsimme, että septitankista vuotaa tavaraa takaisinpäin. Emme olleet tyhmyyksissämme tyhjentäneet septiä Björkössä, vaikka siellä on erinomainen PSS:n tyhjennysasema. Olimme kyllä huomanneet aikaisemminkin, että septi käyttäytyi oudosti, päästi välillä vuotoa läpi ja pumppauksen jälkeen ilmaa kuului kulkevan putkistossa tai pumpussa. Emme olleet kuitenkaan halunneet huomata asiaa tai tehdä sille mitään. Nyt saimme maksaa laiskuudesta. Pumppasimme pytyn tyhjäksi ja toivoimme parasta. Lounasaikaan mennessä tuuli oli noussut jonkin verran ja kääntynyt vastaiseksi, kuljimme styyran halssilla noin 20 astetta kallellaan. Vessa on styyran puolella. Tavaraa oli tullut paljon lyhyemmässä ajassa enemmän ja purjeet oli pakko laskea, jotta kallistus saatiin pois. Tilanne oli siis perinteinen
Nje problem, normal katastrophe
Tuntematon purjehtija
Försti siiivosi pahimmat sotkut ja poisti kaikki tekstiilit vessasta. Vuoto näytti onneksi lakkaavan, kun kallistus poistui.
Nauvoon päästyämme suuntasimme ensimmäisenä tyhjentämään septitankin. Yllätykseksemme Nauvossa oli viikonloppuna tulossa Poker Run -tapahtuma. Torstaina veneitä oli jo todella paljon, iso osa paikoista varattu ja muskeliveneitä parkissa useampia. Saimme kuitenkin hyvän laituripaikan, mutta tiukan ukaasin lähteä ajoissa seuraavana päivänä. Emme olisi varsinaisesti halunneet jäädä ollenkaan, mutta septiongelma olisi pakko hoitaa. Gasti E kokosi tavaransa ja lähti kohti Gammelgårdia, kapu alkoi tutkia septiä ja försti ja pikku-e juosta pyykkiä pyörimään, tiskejä pesuun ja vesitankkeja täyteen.
Loppujen lopuksi septin korjaukseen riitti jokeriventtiilin vaihto ja meillä oli varaosakin omasta takaa. Vaihtokaan ei kuulemma ollut niin inhottava homma kuin olisi voinut luulla. Jatkossa vaihdamme tämän osan joka vuosi! Hikisten huoltohommien ja venttiilinvaihdon aiheuttaman sotkun siivoamisen jälkeen maistui sauna. Illallista syödessä seurasimme ilmeisen ison tapahtuman valmistelua, joka jatkui yömyöhään ja olimme iloisia, että lähtisimme sen alta pois heti aamusta.
Försti
Mukava ja hyvin tehty juttu!