Keskiviikko valkeni myrskyn jälkeiseen tunnelmaan. Lähdimme heti aamukävelyn jälkeen liikenteeseen: purjehdushaluja oli kertynyt monen päivän paikallaan olemisesta. Suuntasimme ensimmäisenä septilaiturille ja saimme viimein tyhjennettyä septitankin kunnolla.
Kryssi yllättää purjehtijan
Alkumatkan pujottelu ulos saariston suojista oli mukavaa, rivakkaa sivuvastaista menoa. Hangon läntisellä selällä meitä odottamassa oli sitten kova, vastainen aallokko. Monen päivän kovan tuulen nostama maininki sekoittui aallokkoon ja meno oli melko pomppuisaa. Arvioimme vallitsevaksi aallonkorkeudeksi vajaan metrin, jolloin suurimmat aallot ovat 1,5-2-metrisiä. Keskituuli oli ennustetta navakampi: 8-10 m/s, eli meidän marginaaliemme yläpäässä.
Jälleen kerran ja pyhistä päätöksistä huolimatta valmistautumisemme kryssiin oli heikkoa. Olimme sentään stuuvanneet jotenkuten, eikä mikään lähtenyt kajuutassa lentoon. Eväitä ei kuitenkaan oltu valmisteltu ja vasta-aallokko pääsi kastelemaan koko miehistön ennen kuin saimme haettua purjehdustamineet päälle. Niinpä miehistöllä oli alkuiltapäivästä kylmä ja nälkä ja siinä olotilassa hiukan hankala keli alkoi tuntua ylivoimaiselta. Kakkosreivistä huolimatta vene kallisteli melko lailla ja tasaisin välein istumakaukaloon lensi ämpärillinen kylmää suolavettä.
Hangonkylään kalalle
Ajatuksena oli ollut jatkaa matkaa Hangon ylitse Tammisaaren kansallispuistoon, mutta päätimme äänin 3 – 0 jättää päivän lyhyeksi ja suunnata Hangonkylän satamaan Hankoniemen länsipuolelle. Satamalahti on kartoissa merkitty hyvin matalaksi, mutta satamatietojen mukaan sinne pääsee isommallakin veneellä. Vedenkorkeus oli edelleen miinuksella, mutta laiturivinkkien mukaan syvyys riittää isoillekin purjeveneille. Lähdimme kokeilemaan onneamme ja löysimmekin pienen pyörimisen jälkeen hyvin paikan vieraslaiturista.
Vaihdoimme heti kuivaa päälle ja söimme lounasta ja mieli kohentui kaikilla. Lähdimme tutustumaan paikkaan ja satamakierroksen jälkeen päätimme mennä På Krokeniin päivälliselle. Tästä maineikkaasta kalaravintolasta oli haaveiltu jo monen vuoden ajan. Siistimme vähän venettä, kävimme tiskaamassa ja suihkussa (saunaa satamassa ei ole) ja sitten suuntasimmekin jo syömään. Päivän kala oli erinomainen ja yllättävä siika-annos. Kala oli kypsennetty ratatouille-tyyppisen kasvispaistoksen kera: maukas kala ja sen kanssa tarjotut voiperunat veivät kielen mennessään! Jälkiruuaksi päällystö nautti herkulliset paahtovanukkaat ja pikku-e omenapiirakkaa, joka olikin kaikkien omenapiirakoiden isoäiti: ihanan kanelinen ja juuri sopivan makea ja rapea.
Ruuan jälkeen kävimme vielä pitkällä iltakävelyllä viereisessä kylässä, palasimme metsän ulkoilupolkuja pitkin uimarannalle ja sieltä kalasataman viertä takaisin veneelle. Matkalla ihmettelimme kymmeniä pikkuruisia majoja, joita metsänlaita oli tulvillaan. Ilmeisesti ne olivat jonkinlaisia kalastajien varastomökkejä – viehättäviä joka tapauksessa. Jos olisimme olleet elokuvassa, illalla johonkin niistä olisi avattu salakapakka, jossa olisi trubaduuri laulanut ja rommilasit tyhjentyneet.
Kotivesille
Aamulla kapu ja försti tekivät pitkän aamukävelyn rannalle ja metsään. Löysimme kuntoportaatkin, jossa intouduttiin nostamaan sykkeet ylös muutamalla kierroksella ylös ja alas. Veneelle palattuamme teimme banaanilettuja aamupalaksi, stuuvasimme kunnolla ja otimme sadetamineet valmiiksi esille. Heti laituripaikkamme takana oli varoituskyltin mukaan vain metri syvää, joten lähdössä vene piti kääntää niin pian kuin mahdollista. Kapu jäi kävelyaisalle auttamaan käännöksessä köyden kanssa ja hetken aikaa saimme jännittää, ehtisikö kapu loikata kyytiin.
Kapun päästyä veneeseen ajelimme koneella Hangon ohitse, koska tuuli oli jälleen aivan vastainen. Regattaviikonloppu oli edessä ja jo torstaina näimme paljon regattaan menijöitä ja kovan tuulen spinnulla harjoittelevia venekuntia. Hangon itäisen selän itäpäässä käännyimme koilliseen ja saimme viimein purjeet auki ja koneen pois. Loppumatkan ihana hiljaisuus! Ajatuksena oli mennä kokeilemaan ankkurissa yöpymistä ensimmäistä kertaa ja paikaksi olimme katsoneet Modermaganin, joka oli varmasti suojainen.
Ankkuroitumisharjoituksia
Modermaganin takana olevalla lahdella oli muutama vene ankkurissa, mutta arvelimme, että mahtuisimme vielä joukkoon. Olimme lukeneet lukuisia ohjeita ankkuroitumiseen ja niinpä ohjeiden mukaan försti laski köyttä kolme kertaa syvyyden verran samalla kun kapu hiljalleen peruutti tuulesta poispäin. Sitten kiinnitimme köyden knaapiin ja vedätimme ankkurin pakilla pohjaan. Hetken aikaa tarkkailimme tilannetta: ankkuri ei pitänyt. Valuimme selvästi kohti rannan kalliota. Nostimme siis ankkurin ja laskimme sen uudestaan, tällä kertaa kapu toimi keulalla ankkurin kanssa ja försti ajoi. Toisella yrittämällä ankkuri vaikutti pitävän ja förstin maine pakin käyttäjänä kasvoi jälleen.
Meillä oli ankkurivahti plotterissa ja yhdessä kännykässä, toisessa puhelimessa oli Navionics-sovelluksessa reitin piirto päällä, lisäksi katsoimme visuaalisen linjan, jota emme saisi ylittää. Kaikki varmistukset näyttivät, että tällä kertaa ankkuri piti. Kun pito oli varmaa, kelluminen ankkurissa oli todella leppoisaa ja mukavaa. Minkäänlaista köysien nykimistä ei ollut, vene liikkui hitaasti edestakaisin ympyrän kehällä. Koska yhteyttä maihin ei ollut, ei ollut myöskään muuta tekemistä kuin nauttia kellumisesta, kokkailla ja tarkkailla ympäröivää luontoa.
Kuvausretki ja nukkumaan
Illan saapuessa tuli mieleen, että nyt saisi Herkusta kerrankin erilaista kuvaa, jos soutaisi jollalla rantaan ja kiipeäisi kallion päälle. Försti ja pikku-e pistivät toimeksi ja kohta Peppu perävene oli pumpattu käyttökuntoon ja kuvauspartio rannassa. Ryteikköistä rinnettä noustessa försti oli astumassa kaatuneen puunrungon yli, kun sen alta kiemurteli ainakin 70 cm pitkä, paksu käärme, jolla oli selvä sahalaita selässä. Kyitä on nähty aikoinaan mökillä useitakin, mutta näin suurta ei koskaan. Onneksi kyy taisi säikähtää meitä enemmän kuin me sitä. Peruutimme hyvän matkaa ja nousimme kuvaustasanteelle toista reittiä.
Kuvien nappaamisen jälkeen palasimme veneelle iltakaakaolle. Ankkuri vaikutti edelleen pitävän, tuulen ei pitäisi yöllä juurikaan kääntyä ja kaikki oli hyvin. Suuntasimme siis hiukan jännittyneinä unten maille.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Ankkurivahti: Hälytin, joka varoittaa, jos se ajautuu määritetyn alueen ulkopuolelle. Käytännössä kännykkäsovellus tai toiminto plotterista aktivoidaan kun ollaan ankkurin kohdalle ja sitten määritetään ankkuriköyden pituus ja sallittu liikkumasäde.
Istumakaukalo, sitloota, sitloora: Purjeveneen takaosan avotila.
Knaapi: Kinnityshela, jonka ympärille köysi kiedotaan knaapisolmulla.
Kryssiä: Purjehtia vastatuuleen, luovia.
Regatta: Purjehduskilpailu, esimerkiksi Hangon regatta.
Reivaaminen: Purjepinta-alan pienentäminen.
Spinnu, spinaakkeri: Vapaasti lentävä, iso myötätuulipurje.
Stuuvata: Sijoittaa tavarat veneessä niin, että mikään ei kallistuksessa putoa, lennä, eikä mene rikki.
Tämä oli taas mukavaa luettavaa.
Olisi mukava, jos laittaisitte kuvia myös satamapaikasta (Hangonkylä). Tämä kun on aika ahdas ja matala satama.
Tästä keskustellaan joka kerta kun kuvitetaan juttuja. Yleensä se kaatuu siihen, että kuvia ei ole. Ensi kaudella tätä parannetaan varmasti. Kiitos palautteesta!
Kiva kun aina jotain uutta🥰