Vuoden paras kuukausi, eli lomapurjehdus on taas käsillä! Tervetuloa Herkun pitkälle 2023.
Loma alkoi pakkaamisella ja tuuliennusteiden tutkimisella, niin kuin aina. Miehistömme on kutistunut kolmihenkiseksi, kun vanhempi gasti E vaihtoi gastihommat kesähessun pestiin Gammelgård pizza & padel resortissa. Toiveena oli yrittää uudestaan Suomenlahden ylitystä Viron puolelle. Viime kesänähän legi päättyi alkuunsa moottoriongelmiin ja niiden ratkettua tuulet kuljettivat Herkun Ahvenanmaalle. Koko viimeisen työviikon ajan tuulet olivat näyttäneet lähinnä olemattomilta sekä lauantaina, sunnuntaina että alkuviikosta. Paras tuuli ylitykselle näytti osuvan lauantain ja sunnuntain väliselle yölle. Perjantaina käytiin siis hankkimassa tuoreet ruuat ja vielä muutamia puuttuvia tarvikkeita.
Lähtö kotisatamasta – mutta minne?
Ilman varsinaista suunnitelmaa lähdettiin lauantaina kotoa kohti Tammisaarta. Varmuuden vuoksi otettiin lähtö vielä uusiksikin, koska aina jotain unohtuu. Tällä kertaa matkasta oli jäänyt kapun tyyny. Kun lopulta pääsimme matkaan ryhdyimme pohtimaan mihin oikein menisimme. Tuuliennusteen mukaan etelään pitäisi lähteä saman tien, länteen pääsisi myöhemminkin. Sen enempää yöpurjehduksesta kuin oikeasta avomeriylityksestä ei ollut kokemusta kenelläkään. Försti yllytti kapua ylitykseen. Kapu tunsi vastuun painavan ja epäröi. Irrotimme kuitenkin kotisatamassa köydet ripeästi ja lähdimme ajelemaan lahdesta ulos. Vaihtoehdoiksi oli muodostunut jääminen Byxholmeniin tarkkailemaan tilannetta tai Suomenlahden ylitys yöpurjehduksena.

Tammisaaren lahden suulla piti viimein päättää. Kurssi pysyi ulkomerelle vievällä syväväylällä ja sovimme, että käymme ainakin kurkistamassa miltä ulkona näyttää. Försti laski suuntaa Kärdlaan Längdenin tutkaheijasteelta. Edellisestä harjoituksesta oli sen verran aikaa, että piti varmistaa oppikirjasta miten tosisuunta-eranto-magneettinen suunta-eksymä-kompassisuunta-kaavat oikein menivätkään. Suunnaksi saatiin suunnilleen sama lukema plotterin näyttämän kanssa. Vaikka syke oli aika korkealla ja jännityskäyrä aivan tapissa, kurssi pysyi kohti Hiidenmaata. Päätimme merkitä sijainnin, suunnan ja nopeuden lokikirjaan aina tasatunnein ja uskaltautua ylitykselle. Virittelimme autopilotin hoitamaan ohjailua ja meno vaikutti olevan leppoisaa.
Rauhallinen ilta, mutta elektroniikka temppuilee
Kun lähestyimme vähitellen aluevesirajaa, Rajan partiovene saatteli meitä matkaan. Hetken mietimme tulevatko he kenties pysäyttämään meitä, mutta ajelivat vain aluevesirajan tuntumaan ja suuntasivat siitä länteen. Me puolestamme siirryimme kansainvälisille vesille ja nautimme illalliseksi porkkanoilla, sipulilla ja paprikoilla höystettyä riisiä ja paistettuja kanafileitä. Matka joutui purjeilla ihan mukavasti, tuuli oli keveää ja tasaista eikä aallokkoa ollut käytännössä ollenkaan. Tuulimittari ei ollut edellisen kauden lopulla toiminut ollenkaan ja sen syy oli selvinnyt vasta telakoinnin jälkeen takuuhuollossa: maston huipussa oleva anturi oli hajonnut. Uudella anturilla systeemi toimi taas moitteetta.
Kesken kaiken yhtäkkiä monitoiminäyttö pimeni. Kapun sydän jätti pari lyöntiä väliin ja försti sai muistutuksen edellisen kesän jännityshetkistä. Pienen tutkimisen jälkeen asialle löytyi ilmeinen syy, nimittäin vahingossa poikki potkaistu virtajohto. Kapu korjasi liitoksen lennosta ja matka pääsi jatkumaan. Upean auringonlaskun siivittämänä oli aika järjestää gasti pikku-e yöpuulle keulapiikkiin ja järjestellä vene yökuntoon.

Tuuli lakkaa ja yövahti alkaa
Tuuli hiipui täysin länteen menevän liikenteenjakokaistan lähestyessä, joten käynnistimme koneen ja ajelimme plägässä jakokaistan ylitse rahtilaivoja kiikaroiden. Samaan aikaa hirvitti, jännitti, pelottikin ja oli valtava innostus uudenlaisesta kokemuksesta. Aurinko sukelsi horisonttiin, Hankoniemen tuulimyllytkin upposivat näkyvistä ja yhtäkkiä koko taivaankannen alla olimme vain me ja meri. Pian tuulikin virisi uudestaan ja saimme purjeet ylös ja moottorin lepovuoroon.

Sovimme, että kapu ottaa ensimmäisen noin kolmen tunnin vahtivuoron yhdestätoista aamukahteen. Olimme laskeneet, että haluaisimme olla lähestymässä Hiidenmaata aikaisintaan viiden aikaan aamuyöllä, jotta ei olisi enää pimeää. Försti hipsi lepäilemään salonkiin tehtyyn meripunkkaan ja kapu jäi eväiden kanssa pitämään vahtia. Veneen ja meren äänet kuulostivat sisällä paljon kovemmilta kuin ulkona, mutta keinumiseen tottui varsin nopeasti. Yllättävän hyvin punkassa sai torkuttua ja jokusen unipätkänkin katseltua, kaikesta jännityksestä huolimatta.

Förstin makoillessa kapu ja pinnapilotti kuljettivat Herkkua kohti määränpäätä. Ihan pimeää ei tullut, melko hämärää kuitenkin. Jokunen tähtikin valaisi matkantekoamme. Yhden jälkeen kapu herätti förstin, koska matka vaikutti joutuneen laskeskeltua nopeammin. Suoritimme ensimmäisen yövahdin vaihdon ja kapu puolestaan sukelsi meripunkkaan pitkäkseen. Taivaanranta idän suunnalla kajasti keltaisen ja punaisen sävyjä, aallokko oli edelleen maltillinen, tuuli purjeissa tasainen. Autopilotti ohjasi hyvin haluttuun suuntaan ja vahtiin syntyi förstille aika toimiva rutiini: vartin välein tarkka 360 asteen tähystys, kaikkien havaittujen kohteiden kiikarointi ja tunnistaminen, suunnan tarkistaminen, tuulikulman tarkistaminen. Toki tuulikulmaa, suuntaa ja purjeita piti tarkkailla myös jatkuvasti. Äänimaisema koostui aaltojen loiskeesta ja tuulen suhinasta. Tunnelma oli epätodellinen, yksinäinen, rauhallinen.

Lähestyminen ja rantautuminen
Kapu malttoi lopulta torkkua vain reilun tunnin, enempää ei jännitys antanut myöten. Tuuli oli myös noussut ja nostanut vauhdin kolmesta viiteen solmuun ja försti oli alkanut miettiä tarvetta hidastaa menoa. Pikkuhiljaa Hiidenmaan pohjoiskärjen majakan valo alkoi pilkahdella horisontissa. Suuri vaaleanpunainen puolikuu nousi merestä ja vähän sen perään auringon ensi säteet kajastivat.
Tuuli ja sen mukana vauhti nousivat edelleen ja päätimme yhdessä ottaa keulapurjeen pois, jotta emme päädy matalille ja kivisille, vieraille vesille pimeässä. Saavuimme lopulta Kärdlan sisäänmenoreitin alkuun melko lailla suunniteltuun aikaan, eli vähän ennen aamuviittä. Otimme isopurjeen alas sisäänmenoreitin alkupäässä ja siirryimme samalla käsiohjaukseen. Viimeiset mailit Hiidenmaan pohjoiseen kurottavan sakaran itäpuolella olivat tavattoman pitkiä, kylmiä ja raskaitakin.
Umpiväsyneinä ja kylmissämme ajoimme lopulta, noin 16 tunnin seiluun jälkeen, sisään aallonmurtajan suojaan ja valitsimme sopivan paikan ensimmäisestä laiturista. Kapu ajoi aisalaituriin ja kiinnitimme veneen noin kuudelta aamulla. Yleensä tässä vaiheessa siivotaan vene ulkoa ja sisältä, mutta nyt nostimme vain kaikki tavarat sisälle, pistimme lämmittimen päälle ja kapu kömpi gastin vieraan keulaan, försti meripunkaan ja painoimme pään onnellisina tyynyyn.

Jälkipuinti
Jälkikäteen ajateltuna teimme muutamia virheitä, joista maksoimme vähän oppirahoja. Lähtö ylitykselle ei ehkä ollut aivan holtiton, mutta parempi suunnittelu olisi hyödyttänyt kaikkia. Olosuhteet olivat ihanteelliset, mutta siitä huolimatta miehistön toimintakyvystä olisi pitänyt huolehtia paremmin. Söimme kyllä sekä lounaan, päivällisen että iltapalan, mutta iltakymmenen jälkeen emme enää syöneet kuin sipsejä ja pähkinöitä. Yöksi olisi pitänyt tehdä valmiiksi voileipiä ja varata vaikka lihapullia tai jotain muuta nopeasti otettavaa suolaista syötävää. Eipä valmiiksi tehty tee tai lämmin keittokaan termospullossa olisi hullumpaa ollut. Myös juomisesta olisi pitänyt huolehtia ja seurata, että tulee tankattua riittävästi nestettä, samoin lisätä lämmintä vaatetta aikaisemmin.
Vauriot olivat toki vain lievä nestehukka ja palelu, mutta jos olosuhteet olisivat muuttuneet vaativammiksi, olisimme saattaneet olla vaikeuksissa. Jatkossa valmistaudumme taatusti huolellisemmin ja käymme nämä perusasiat myös läpi ennen lähtöä. Ensimmäinen yölegi ja avomeriylitys jäivät kuitenkin lokikirjaan selvästi positiivisen puolella.
Försti
Miten näitä juttuja oikein pitäisi lukea, että ne tulisivat aikajärjestyksessä?
Olisi myös mukavaa, jos jokaiseen juttuun kirjattaisiin tapahtumapäivä ja -vuosi.
Uusin reissu alkaa tästä jutusta ja jatkuu siitä eteenpäin. Kahden eri vuoden jutut on erotettu eri kategorioiksi.