Mistä kaikki alkoi

Kapteenin perheen mökillä 2000-luvun alussa Saimaan rannalla kesiä viettäessä vene ja veneretket olivat isossa roolissa. Opiskelijabudjetilla oma vene oli kuitenkin vain kaukainen haave eikä purjehduksen aloittaminen käynyt edes mielen vieressä. Unelmavene silloin oli Norppa 9 tai joku muu uppoamarunkoinen, hidas putputtaja ja ajatuksena oli retkeillä Saimaata ristiin rastiin. Ensimmäisen lapsen, eli nykyisen vanhemman gastin E:n, synnyttyä tuore pappa hankki kuitenkin kalaveneen kaveriksi mökkirantaan tasapohjaisen, kajuutalla varustetun day cruiserin. Tällä veneellä seikkailtiin lähivesiä ensin yhden ja kohta kahden lapsen kanssa. Tutuksi tulivat paitsi Pihlajaveden upeat retkipaikat, myös merimerkit, rantautumismanööverit ja ennen kaikkea ongelmanratkaisu vesillä – miksi polttoaine loppuu aina juuri ruuhkaisimmassa paikassa Savonlinnan sisääntuloväylällä, jäi kuitenkin mysteeriksi.

Eihän purjehdusta voi oppia

Oma matkamoottorivene oli siis aivan liian kallis hankinta. Mökin edustalla kulki aika usein kuitenkin upean näköisiä purjeveneitä valkoisin purjein. Kapu avasi erään keskustelun saunan terassin puulaatikon päällä istuskellessa kysymällä että miten olisi purjehduksen aloittaminen? Entä jos hankittaisiinkin purjevene? Ne eivät maksaisi kuin murto-osan moottoriveneen hinnasta ja pienessäkin veneessä olisi kaikki mitä kaivataan eli nukkumapaikat ja ruuanlaittomahdollisuus. Förstin mielestä ajatus oli järjetön, eihän kumpikaan meistä osaa purjehtia (ja mitäänhän ei ilmeisesti voi opetella tai oppia, tietenkään) eikä tiedetä purjehtimisesta muuta, kuin että se näyttää ratakisoissa aika vaaralliselta ja märältä. Ohi lipuvat purkkaritkin olivat aina niin kallellaan, että hirvitti että ne ihan juuri keikahtavat nurin. 

Joidenkin vuosien päästä puulaatikon päällä käydystä, melko lyhyestä, keskustelusta kapun pikkuserkku P soitti, että mitenkäs, kiinnostaisiko teitä yhtään oma vene. Nimittäin purjevene. Kimpassa. Merelle. Nyt heti.

Ajatusta mietittiin pitkään, eli ainakin sen illan ajan. Pohdittiin tarkasti asian eri puolia, kuten sitä että olisihan se nyt älyttömän hienoa olla oma vene. Förstille kerrottiin, että P kyllä opettaa purjehduksen salat eikä purjehduksen aloittaminen voisi helpompaa olla. Ilmeisesti ajatus oli kypsynyt myös förstin mielessä, koska enää ei tuntunut täysin absurdilta ajatukselta, että uuden taidon voi tosiaan opetella. Pohdittiin myös taloudellista puolta eli pääteltiin, että kyllä rahat jostain järjestyy. Ilmoitettiin, että mukana ollaan!

Purjehduksen aloittaminen päivä 0: vene rikaamattomana laiturissa.
Ensikohtaaminen
Pikkumatruusit ja purjehduksen aloittaminen
Välipala uudessa kesäkodissa

Ensikohtaaminen Ruissalossa

Joidenkin viikkojen kuluttua försti otti ensimmäistä kertaa lähikontaktia purjeveneeseen, nimittäin seisomalla oman veneen kannella sateisena iltana jossain satamassa Ruissalossa. Lapset söivät karjalanpiirakkaa sulloutuneina purjeiden, patjojen, lukemattomien pussien ja kassien, työkalujen, varaosien, keittiötarvikkeiden ja muun sälän sekaan. Kapu, P ja veneen entinen omistaja rikasivat veneen ja pakkasivat veneen talvisäilytyspukin peräkärryn kyytiin. Edessä olisi siirtopurjehdus Turusta uuteen kotisatamaan Porvooseen, jonka hoitaisivat P ja kolmanneksi osakkaaksi lähtenyt P:n kaveri.

Uusi kesäkoti oli Maxi 68, eli 6,8-metrinen, pieni ja pullea, erittäin alirikattu ruotsalainen vene. Veneen nimi oli Maya, mutta huomattavasti sopivampi oli ollut edellinen nimi Rosinante. Tämä omistajilleen uljas ratsu oli ehkä joidenkin muiden mielestä hiukan huvittava ilmestys.

Pieni on kaunista – tai ahdasta ja hidasta

Tämä vene opetti perheemme purjehtimaan ja elämään vesillä. Tilaa on niin vähän, että iltaisin nukkumaan käydessä kaikkien päät ovat saman neliömetrin sisällä. Suorana 166-senttinen försti pystyy seisomaan kulkuluukun kohdalla, kapu ei missään. Lähes kaikilla tavaroilla on kolme sijoituspaikkaa: purjehtiessa, satamassa ja yöllä omansa. Jos jotain tehdään, kaikki osallistuvat vähintään kaivamalla tarvittavia välineitä takapuolensa alla olevista säilytyslokeroista. Neljän viikon lomapurjehdukselle Maxin jokainen kolonen pakattiin niin täyteen, että ainoastaan förstillä oli lupa kaivaa mitään yhtään syvemmällä olevaa esiin, jotta olisi edes pieniä mahdollisuuksia saada luukku uudestaan kiinni. Tilaratkaisuista kertoo jotain se, että eräskin lokero oli nimetty siivous- ja herkkuvarastoksi.

Purjevene laiturissa, nainen ja kaksi lasta istumassa kannella, purjehduksen aloitus meneillään
Maxin kannelle mahtui ihan hyvin försti ja pari lasta!

Maxilla purjehtiessa sanoimme aina, että missä tahansa satamassa tietää helposti ollaanko me siellä: katsoo missä veneessä on sataman lyhin masto ja jos se on joku muu kuin me, emme ole kyseisessä satamassa. Maxi oli siis melkoisen alirikattu, mikä tarkoittaa sitä, että purjepinta-alaa on hyvin vähän. Kun vene samaan aikaan on leveä ja lyhyt ja lastin ansiosta myös painava, matkanteko on hi-das-ta. Näillä ominaisuuksilla varustettu vene nousee vastatuuleen aika heikosti, mikä tarkoittaa, että kryssiessä matka pitenee merkittävästi. Aamuisin olimme yleensä ensimmäisinä lähdössä ja usein vasta illasta seuraavassa paikassa. Hyvissä olosuhteissa matkavauhti oli noin 4 solmua eli noin 7 km/h. Hölkkävauhtia siis. Purjehtiessa onneksi perillä ollaan silloin, kun köydet ovat irti maista!

Purjehduksen aloittaminen eli ”how to sail” youtubeen

Maxi oli varustettu perämoottorilla, niin kuin pienet veneet usein ovat. Perämoottori ja försti eivät tulleet lainkaan toimeen keskenään. Aina jos försti meni koskemaan käynnistysnaruun, moottori piti pari päivää mykkäkoulua. Melko pian todettiin, että lienee parempi pitää sivistynyttä välimatkaa niin kapteenin ei kaiken aikaa tarvitse lepytellä moottoria. Perämoottorilla ajelu ei ole erityisen mukavaa varsinkaan aallokossa ja toisaalta riki ja purjeet ovat purjeveneen oikea moottori, opeteltiin kärsivällisyyttä ja etenkin purjeiden trimmaamista. Kapu oli opetellut talven aikana YouTubesta purjehduksen perusasiat, joten teoria oli hyvin hallussa.

Aluksi tietysti ei päästy juuri mihinkään. Ensimmäisenä kesänä muun muassa kryssittiin Loviisaa kohti useamman tunnin ajan niin, että edettiin jokaisella halssilla noin metrin verran kohteeseen. Samaan aikaan kaikki muut purjeveneet etenivät kuin taianomaisesti ohitsemme. Pohdimme ihan vakavissamme, että on kumma, että juuri siinä ei ole tuulta, missä me olemme, vaikka muualla näyttää olevan.

Ensimmäisenä kesänä teimme reilun viikon kestäneen pitkän purjehduksen, jossa itäisin kohde oli Pyhtään Kaunissaari. Oppimiskäyrä oli jyrkkää ja elämä veneessä 2- ja 5-vuotiaiden matruusien kanssa mielenkiintoista. Siitä se lähti, matka kohti unelmia.

Försti

Sanasto eli förstin omat selitykset

Alirikaaminen: veneen kokoon nähden matala masto
Day cruiser: moottorivene, jossa on pieni katettu tila, mutta ei varsinaista nukkumatilaa
Gasti: miehistön jäsen, esim. keulagasti
Halssi: purjehtiessa se puoli, kummalle vene on kallistunut: styyran halssilla tuuli on vasemmalla ja vene kallistuu oikealle
Kryssiä, luovia: purjehtia vastatuuleen
Manööveri: jokin kokonaisuus purjehtiessa, esim. purjeen nostaminen, käännös tai reivaaminen
Merimaili, meripeninkulma: 1 852 metriä
Nousta tuuleen: purjeveneen kyky kulkea vastatuuleen, mitä parempi nousukulma, eli mitä pienempi kulma tuuleen voidaan ottaa, sitä paremmin venen nousee tuuleen
Reivaaminen: purjepinta-alan pienentäminen
Rikata: nostaa riki käyttökuntoon esim. telakoinnin jälkeen. Myös laittaa jokin muu käyttökuntoon (kuten riippumatto)
Riki: Kaikki se, jonka avulla ja varaan purjeet levitetään eli masto, puomi, vaijerit, helat, köydet, vinssit ja taljat
Solmu: nopeusyksikkö, merimailia tunnissa
Trimmata: säätää purjeita ja rikiä tuulen mukaan
Ylirikaaminen: veneen kokoon nähden korkea masto


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.