Modermagan – hyggeilijän paratiisi

Sijainti: N59°51,4′, E23°25,3′
Merikortti: sarja B, lehti 635

Tiettävästi jo viikingit tiesivät Suomenlahden vesillä suojaisen ankkuripaikan, jossa on suojassa kuin sikiö äidin kohdussa. Modermagan on saari Tammisaaren kansallispuistossa ja tarjoaa suojaa kaikilla tuulensuunnilla.

Modermagan on pienehkö saari: sen ympäri kiertävä luontopolku on vain noin 1,5 km pitkä. Saarella on palveluina grillipaikka ja polttopuukatos sekä huussi. Itäpuolella saarta on pieni lampi, joka on aivan täynnä lumpeita ja lumpeiden kukkiessa se on kuin satukirjan sivuilta. Modermaganissa on muutenkin maailmasta irrallaan oleva tunnelma – ehkä siksikin, että siellä on molemmilla kerroilla oltu myrskyisässä säässä. Saarella ollessa on helppo kuvitella viikinkilaivat lipumassa eteläpuolen lahteen ja muinaisen leiritulen loistavan kallion laella.

Eteläpuolen lahti on matala ja kivikkoinen, mutta sinne pääsee pienemmillä moottoriveneillä ja varsinkin meloen hyvään suojaan. Pohjoispuolella on syvempää ja sinne pääsee köliveneelläkin ja voi joko kiinnittyä rannan puihin tai kallioon omilla kiiloilla tai jäädä ankkurin varaan pyörimään suojaiseen lahteen.  

Purjevene O-Hoi!

Vuoden 2017 heinäkuun alku oli tuulinen ja kylmä. Olimme tulleet muutamassa päivässä Porvoosta Porkkalan selän yli ja 4.7. olimme Tammisaaressa täydentämässä varastoja. Mietimme mihin jatkaisimme, kun kovien vastaisten tuulten ennustettiin jatkuvan. Koska matka oli edistynyt hyvin, eikä Modermagan ollut aikaisemmin ollut kohteena, päätimme, että menisimme sinne hyggeilemään ennustetun kesämyrskyn ajaksi – hyggeily oli tuona kesänä muodikasta ja ajattelimme olla kerrankin trendikkäitä.

5.7. purjehdimme navakassa tuulessa Tammisaaresta takaisin veneilyn runkoväylälle ja pian Modermagan olikin saavutettu. Saari on väylän vieressä, mutta sisäänajoa ei ole merkitty kovinkaan hyvin. Olimme lukeneet ohjeista, että saaren länsipuolelta menevän linjan mukaan lähestytään ja sitten kurvataan saaren pohjoispuolelle. Matkalla olisi matala, jota ei ole merkitty ja jota pitäisi varoa. 

Ajoimme hitaasti koneella, försti keulalla tähystämässä. Kauempana näkyi jonkinlainen poiju vedessä ja päättelimme että se ehkä merkkasi matalaa ja päätimme kääntyä ajoissa ennen sitä. Kapu käänsi kurssin itään ja samalla kuului kauempaa huuto ”si-ni-nen pur-je-ve-ne O-HOI!” Katsoimme äänen suuntaan ja viereisen saaren rannassa olevalla laiturilla seisoi mies, joka huitoi meille ja jatkoi ”äl-kää men-kö sin-ne, siel-lä on ki-vi! Kier-tä-kää merk-ki!” Kurvasimme äkkiä takaisin, huusimme kiitoksen ja kiersimme poijumerkin. Päättelimme, että tämä mökkeilijä mieluummin varoitti hölmöilijöitä, kuin kiskoi heitä kiviltä. Olimme iloisia avusta.

Lepoa ja lähtö kukonlaulun aikaan

Löysimme pohjoispuolen lahdesta hyvän paikan veneellemme, saimme keulan hyvin rantamäntyihin köysillä kiinni ja ankkurin pitämään savipohjassa. Vietimme mukavan lepopäivän ja Modermagan tarjosi erinomaisen paikan hyggeilylle:

”Ei tehty paljon mitään paitsi pelattiin korttia, otettiin päiväunia ja paistettiin lettuja”

S/y Mayan Lokikirja 6.7.2017

Päivä oli sateinen ja tuulinen, mutta tuulelta olimme hyvin suojassa ja sadekin taukosi sopivasti iltapalan ajaksi. Löysimme sen verran kuivia puita, että nuotioletut saatiin paistettua ja nautittua. Etelälahteen oli tullut muutamia melojia, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja päivitellä kesän kylmyyttä.

Seuraavana aamuna kapu ja försti heräsivät viideltä, koska tarkoituksena oli tehdä pitkä legi Hangon ohi Kasnäsiin. Hiukan kuuden jälkeen försti mietiskeli, että jotkut ihmiset ilmeisesti nukkuvat lomillaan pitkään, lepäävät ja esimerkiksi nauttivat aamukahvia terassilla kaikessa rauhassa. Siihen mennessä försti oli siis herännyt viideltä, kipaissut sateessa liukasta kalliota pitkin huussiin ja takaisin, laittanut kapun kanssa veneen lähtökuntoon ja hörppinyt samalla kupillisen kahvia, kiskonut ankkurin irti savipohjasta ja ylös veneeseen, nostanut noin 15 ämpärillistä vettä merestä ja pessyt sillä – jääkylmällä – vedellä ensin savet ankkurista ja sen köydestä, sitten veneestä ja lopuksi itsestään. Noin kello 6.30 olikin hyvä aika käydä nostamassa purjeet, siivota lähdön aiheuttama sekamelska kannelta, istumakaukalosta ja kajuutasta ja alkaa tehdä aamupalaa. Hieno laji, purjehdus!

Juhannuksen viettoa ja lähtödraamaa

Modermagan oli kelinpitopaikkana seuraavanakin kesänä. Kesäkuussa 2018 oli myös tuulista, muttei sentään kovin kylmää. Kesäkuun 21 päivä kiinnityimme tutulle paikalle Modermaganin pohjoispuolen lahteen. Tiedossa oli kelin pitoa: seuraavaksi päiväksi eli juhannusaatoksi oli ennustettu kesämyrskyä ja kovia sateita. Juhannuksen ohjelmana oli kortin peluuta ja flossausharjoituksia ja aina sateen tauotessa verryttelyä kallioilla.

Iltapäivällä mietimme, että olikohan nyt hätävarjelun liioittelua jäädä pitelemään keliä, tuulta ei tuntunut olevan juuri lainkaan – mutta kun kiipesimme korkean kallion laelle ja näimme vaahtopäät eteläpuolen ulapalla, oli selvää, että päätös oli oikea.

Modermagan oli valikoitunut muutaman muunkin venekunnan juhannuksenviettopaikaksi. Jonkin verran meidän jälkeemme saapui isohko matkamoottorivene, joka ajoi lahden pohjukkaan saakka, mutta pudotti ankkurinsa varsin kauas ja jo tässä vaiheessa kapu katsoi, että näinköhän menivät ankkuriköydet ristiin meillä ja heillä.

Juhannuspäivän aamuna försti havahtui siihen, että vene nykäisi omituisesti, mutta ei tajunnut mistä oli kyse. Noin puolen sekunnin kuluttua nykäisystä kapu oli singonnut istumakaukaloon ja sai viime hetkessä huudettua lähtevälle veneelle, etteivät kisko meidän ankkuriamme ylös. Ilmeisesti moottoriveneen ankkuri oli noustessaan takertunut meidän ankkuriköyteemme. Tilanne saatiin selvitettyä ilman sukellusoperaatiota ja pikkuhiljaa kapunkin verenpaine laski normaalilukemiin.

Modermagan on nimensä mukainen suojasatama, jossa on hyvä pidellä keliä, hyggeillä ja olla maailman myrskyistä irrallaan.

Försti