Myrskypilviä ja ukkosta ilmassa

Taloelämässä sää ei juurikaan vaikuta elämäämme, näinä etäaikoina varsinkaan, kun lumipyryt, vesisateet, liukkaat tiet tai sumuiset ajokelitkään eivät aiheuta muutoksia päivien aikatauluihin. Purjehtijaksi kasvaessa sääennusteiden ja sään muutosten seuraaminen on ollut uusi opeteltava taito. Vielä tärkeämpää on ollut siihen suostuminen, että säiden säätäjästä riippuu, onnistuvatko suunnitelmat.  Varautuminen myrskyyn purjeveneessä tarkoittaa ennen kaikkea joustavaa aikataulua ja riittäviä marginaaleja.

Gastit ja päällystö ovat kaikki ovat kuitenkin oppineet, että kun purjehtiessa tehdään suunnitelmaa eteenpäin, sen toteutuminen on loppuun saakka epävarmaa. Usein olemme joutuneet pitämään keliä silloin, kun purjehdushaluja olisi paljon ja tekemään pitkiä legejä aika väsyneenä, jotta pääsemme kelin alta järkevään suojaan. Yksi hauskimmista venejuhannuksista vietettiin Modermaganin luonnonsatamassa sateessa ja kovassa tuulessa, juhlaruokana fajitaksia ja suklaavaahtoa jauheesta, vaikka alun perin tavoitteena oli päästä Aspöhön juhannussaunaan ja syömään savukalaa ja uusia perunoita.  

Kelin pitoa ja virka-apua Kirjaisissa

Toissakesänä oli lomapurjehduksen aikaan pitkähkö kovien tuulien jakso. Jo noin viikkoa aikaisemmin oli näkyvissä, että tulossa on raju kesämyrsky ja olisi syytä hankkiutua siltä suojaan. Varsinaisen myrskyn edellä oli useampi kovatuulinen päivä, jotka aiheuttivat myös päänvaivaa: loma alkoi olla lopuillaan ja kohti kotisatamaa olisi ryhdyttävä siirtymään. Paria päivää ennen myräkkää olimme Seilissä ja päätimme sujahtaa hiukan kevyemmän tuulen päivänä etapin verran eteenpäin.

Lahti puiden takana korkealta mäeltä kuvattuna
Kirjaisten lahti kuvattuna kukkulan laella olevan tuulimyllyn portailta

Päädyimme suojaisaan Kirjaisten satamaan, joka on itään aukeavan lahden pohjukassa oleva viehättävä pieni kyläsatama. Keli oli sateinen ja tuulilukemat sellaisia, että laiturista lähti seuraavana aamuna vain yksi vene ja sekin palasi muutaman tunnin kuluttua takaisin. Kovassa tuulessa Gullkrona Fjärdenillä yksi miehistön jäsen oli loukkaantunut vahinkojiipissä. Iso ja painava vene piti kääntää laiturissa, jotta loukkaantunut saatiin autettua perän kautta ulos rannassa odottavaan ambulanssiin. Lopulta apuun saapui Rajan vene ja myös kapu ja försti pääsivät auttamaan veneen kääntämisessä kovassa tuulessa. Loukkaantunut saatiin veneestä ulos ja kohti sairaalaa, laituriparlamentissa puitiin tapahtunutta vielä pitkään.

Suojasatamassa

Seuraavana päivänä tuuli oli hiukan keventynyt varsinaisen myrskyn edellä ja siirryimme suojasatamaksi valittuun Kasnäsiin. Aika moni muukin oli valinnut saman paikan kelin pitoon ja jouduimme jäämään varsinaisen aallonmurtajalaiturin jatkona olevaan ponttonilaituriin. Meidän jälkeemme tuli vielä paljon veneitä ja osa joutui jäämään laiturien ulkopuolellekin. Me saimme onneksi keulan kohti tuulta. Laitoimme tuplaköydet keulaan, sidoimme keulapurjerullan huolella kiinni ja keräsimme kaiken ylimääräisen kannelta lokeroihin tai sisään kajuuttaan. Iltaa kohti tuuli yltyi, meripelastusseuran lippulaiva Jenny Wihuri tuli parkkiin laiturien ulkopuolelle ja odottava tunnelma oli käsin kosketeltava.

Yö oli levoton: aallokko pääsi ponttonilaiturin taakse keinuttamaan venettä, keulaköydet nykivät, sade piiskasi veneen kantta, mastojen vantit ulvoivat eivätkä kaikki venenaapurit nähtävästi tienneet, että varautuminen myrskyyn purjeveneessä sisältää falliköysien vetämisen irti mastosta kilkattamasta. Aamun valjetessa kova tuuli jatkui. Heikosti nukutun yön jälkeen kahvi ja paistuvan pataleivän tuoksu herättivät miehistön kelinpitelypäivään. Aamupäivällä sade taukosi, tuuli jatkoi puhaltamistaan edelleen.

Iltapäivällä laituriin nilkutti hinauksessa isohko purjevene, jolla oli masto katkennut. Vene näytti hurjalta katkennut masto kannelle köytettynä ja purjeet, köydet ja vantit sikinsokin kannella. Tämän näyn ja tuoreesti muistissa olleen Kirjaisten onnettomuusveneen kokemusten myötä olimme varsin onnellisia siitä, että kapteeni oli pitänyt päänsä: olimme lähteneet paluumatkalle hyvissä ajoin eikä paineita lähteä liian kovaan keliin ollut.

Uunituore leipä liinaan käärittynä
Uuni veneessä on luksusta: tuoretta leipää joka päivä!

Vietimme Kasnäsissä loppujen lopuksi kolme yötä odottamassa tuulen laantumista. Toisen kokonaisen päivän lounastiskimatkalla sattui meillekin pieni onnettomuus: kevyt muovikulho lensi tiskikuormasta kovassa tuulessa mereen, eikä tiskivuorossa ollut gasti e saanut sitä pelastettua. Kirjasimme kulhon menetetyksi. Illansuussa, kun olimme siirtymässä jo yöpuulle, kadonnut kulho kellui yhtäkkiä laiturin viertä naapuriveneen keulan edestä ja hetken kuroteltuamme saimme naapurista perhoshaavin lainaksi ja saimme kuin saimmekin ihmeen kaupalla pinnalla pysyneen ja juuri veneemme luokse kelluneen kulhon takaisin paikalleen astiakaappiin. Tämä myräkkä on tähänastisista kokemuksistamme hurjin sekä keston, todistettujen havereiden että tuulennopeuden puolesta.

Ukkosrintama tulossa

Viime kesänä sattui toisenlainen myrskykokemus. Olimme loppulomasta päätyneet Byxholmeniin uimaan ja nauttimaan veneilystä ilman kummallisia moottori– tai sähköongelmia. Aurinkopaneelimme ei kuitenkaan ladannut oikeastaan ollenkaan ja hupiakkujen (joiden varassa esimerkiksi jääkaappi toimii) varaus purkautui luvattoman nopeasti. Olimme suunnitelleet olevamme tässä paratiisissa vielä yhden kokonaisen päivän. Tulossa näytti olevan melko hurja säärintama, mutta se olisi kestoltaan lyhyt ja paikka oli tuulen suuntaan nähden suojaisa. Akkujen varaus oli kuitenkin niin heikko, että päätimme ennustetun myräkkäpäivän aamuna siirtyä lyhyen matkan Prediumiin maasähkön varaan, vaikka varautuminen myrskyyn purjeveneessä olisi onnistunut hyvin Byxholmenissakin.

Päivä valkeni kuumana ja kosteana. Ilma hautoi myrskyä jo aamusta alkaen. Lähdimme hyvissä ajoin, jotta ehtisimme laituriin kiinni ennen rintaman tuloa päälle. Kurvasimme matkalla katsomassa viereisen Syndalenin upeita hiekkarantoja ja kiikaroimassa mahdollista ankkurointipaikkaa tulevia retkiä varten. Sääennustetta seurattiin tarkoin, samoin taivaanrantaa perän puolella, josta myräkkä oli nousemassa. Tällä kertaa kapteenin marginaalit ylitettiin pahasti, koska rintama näkyi jo, kun vasta kiinnityimme Prediumin vieraslaituriin, jälleen keula kohti tuulta. Tyhjensimme kannen ja avotilan kaikesta irtaimesta ja laitoimme luukut visusti kiinni. Kertasimme suunnitelman hätäpoistumiseen, jos laituri uhkaisi pettää. Ennätimme käydä vielä ostamassa jäätelöt ja maksamassa satamamaksun, ennen kuin painostava ilma tuntui kokonaan seisahtuvan, kesäpäivä pimeni ja linnut alkoivat huutaa toisilleen varoituksia kaarrellen matalalla, ennen kuin nekin vetäytyivät suojaan.

Syöksyvirtauksia ja ukkosta

Lähellä olevan saaren takaa nouseva rintama oli sen verran hurjan näköinen, että päätimme lisätä keulaan toiset köydet. Niiden kanssa oltiin sen verran myöhässä, että viimeisiä knaapisolmuja pyörittäessä ensimmäiset syöksyvirtaukset pyyhkivät jo sataman ylitse. Tuuli oli hurjimmillaan yli 20 m/s ja sen mukaan tuntui lähtevän hiuksetkin päästä. Meillä on karuja muistoja vuoden 2010 Asta-myrskystä eteläisessä Savossa, missä kapun perheen mökkiniemen ikivanhat kuusimetsät lakosivat kuin viljapelto. Kymmenisen minuuttia kestäneiden syöksyvirtausten jälkeen päälle tuli itse myrskytuuli, ukkonen ja piiskaava sade. Kapu ja försti olivat lumoutuneita luonnon näyttäessä voimaansa, gastit pitivät päällystöään vähän vinksahtaneena, kun molemmat seisoivat litimärkinä sateessa ja tuulessa.

ukkospilvet vyörymässä saaren takaa: varautuminen myrskyyn purjeveneessä on aiheellista.
Rintama lähestyy, kyösiä taitaa olla syytä lisätä!

Purjeveneessä ukkonen on aina vähän jännittävä asia: korkealle kurottava alumiinimasto tuntuu salamasiepparilta ja ajatus vaikkapa läpiviennin kautta veneeseen hyppäävästä salamasta kauhistuttavalta. Varautuminen myrskyyn purjeveneessä sisältää joidenkin proseduurissa vantteihin kiinnitettyjen käynnistyskaapeleiden heittämisen mereen ukkosella. Joissain veneissä on mastosta ja vanttien alapäistä vedetty kiinteät johtimet metalliseen köliin. Tosiasiassa salaman pitäisi iskeä melko suoraan veneen päällä, jotta maston ja veneen kautta kulkeminen olisi salamalle otollisin reitti veteen. Suurempi vaara on veneen lähelle veteen iskevä salama, joka voi tehdä lasikuituveneessä pahaa tuhoa rungolle ja rikkoa veneen elektroniikan. Paras varautuminen ukkoseen onkin hakeutua rannan tuntumaan, jossa salama iskee todennäköisimmin puuhun tai korkeaan kallioon. Me varaudumme lisäksi laittamalla puhelimet ja plotterin uuniin, joka toiminee Faradayn häkkinä tarvittaessa.

Tämä myräkkä kesti vain vajaan tunnin: rankkasade kasteli kaiken märäksi, repivä tuuli viskasi satamassa vuokrattavana olleet Jopo-fillarit pitkin pihaa, mutta muutoin vahingoilta vältyttiin. Pari muutakin venettä oli tullut samaan laituriin suojaan, osa jatkoi vielä samana päivänä matkaakin. Myrskyrintama jatkoi omaa matkaansa mantereelle, sen jälkeen ilma oli kevyt ja helppo hengittää. Aurinkokin alkoi jälleen paistaa.

Försti

Sanasto eli förstin omat selitykset

Falli: Purjeen nostinköysi tai -vaijeri.
Jiipata, jiippi: Myötätuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen ali.
Knaapi: Kinnityshela, jonka ympärille köysi kiedotaan knaapisolmulla.
Köli: Purjeveneen rungon alla oleva vastapaino, joka estää veneen kaatumisen tuulen painaessa purjeita.
Legi: Matka yhdestä ankkuri- tai laituripaikasta seuraavaan.
Plotteri: GPS-navigaattori.
Riki: Kaikki se, jonka avulla ja varaan purjeet levitetään eli masto, puomi, vaijerit, helat, köydet, vinssit ja taljat.
Vahinkojiippi: Myötätuulessa tyypillinen vahinko, joka aiheutuu yleensä tuulen äkillisestä kääntymisestä tai huolimattomasta ohjailusta. Jiipissä puomi siirretään koko avotilan yli puolelta toiselle, mutta vahinkojiipatessa puomi vaihtaa puolta hallitsemattomasti ja on vaarallinen tiellä oleville ihmisille. Vahinkojiipissä kovemmalla tuulella yleensä tulee myös rikkoutumisia rikiin.
Vantti: Mastoa sivusta tukeva harusvaijeri.

2 vastausta artikkeliin “Myrskypilviä ja ukkosta ilmassa”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.