Oppimiskäyrä

Sähköpihdit pöydällä

Veneilyn aloittaminen oli jyrkkää oppimiskäyrää useamman vuoden ajan: opeteltavaa oli niin purjehdustaidoissa, vesillä asumisessa kuin monessa muussakin itse asiaan liittyvässä. Oman veneen hankinta on monessa mielessä ollut samanlaista uuden opettelua veneen kunnostamisen ja varustelun osalta. Herkku oli ostettaessa peruskunnoltaan hyvä ja veneestä näki, että edelliset omistajat olivat pitäneet siitä hyvää huolta. Kaikki toimi ja oli pääosin kunnossa ja ehjää. Aika pian The lista alkoi kuitenkin kasvaa ja erilaisia parannuskohteita oli ensimmäisen kesän puolikkaan jälkeen jo melko paljon.

Säilytystilat

Yksi suuri hankaluus Herkussa oli säilytystilan käyttäminen. Salongin sohvapunkkien alla kummallakin puolella on kaksi päältä aukeavaa säilytyslokeroa. Edempänä olevaan pääsee melko vaivatta käsiksi, patjan saa nostettua edestä pois, lokero on järkevän kokoinen ja sinne näkee yhdellä silmäyksellä. Taaempana on toinen lokero, joka on hankalampi avata, koska patja on tiellä, eikä sitä saa helposti nostettua mihinkään sivuun. Lokero on melko matala ja jatkuu miltei koko punkan mitalta pitkälle veneen takaosaan. Tämä tuo toki tilaa, mutta lokeron perällä oleviin tavaroihin päästäkseen pitää edestä siirtää kaikki muut tavarat aina pois eikä lokeron perälle oikein edes yletä.

Säilytyksessä ei olisi mitään pulmia, jos kaikki nämä lokerot olisivat tyhjiä, mutta styyrpuurin puolen edempään eli parempaan lokeroon on asennettu hupiakut ja paaran puolelle 50 litran vesipussi. Saimme kyllä tavaroiden säilytyksen jollakin tavalla toimimaan, mutta kun esimerkiksi työkaluja tarvitaan miltei joka päivä, alkoi niiden kaivaminen hankalista takalokeroista ottaa pian aivoon vähän jokaista.

Sähköasennuksia

Ensimmäinen veneemme oli kimppavene ja kimpan yksi jäsen oli sähköasentaja. Hän teki kaikki tarvittavat sähkötyöt Mayalla, joten siihen puoleen ei tarvinnut kummemmin perehtyä. Oman veneen kanssa tätä luksusta ei ole.

Herkussa on sähköasennuksia selvästi monessa kerrostumassa ja johtoja näytti risteilevän akuilta ja taululta sinne sun tänne. Totesimme jo alussa, että sähkövedot pitäisi käydä jossain vaiheessa läpi: ihan jo senkin takia, että tuntisimme järjestelmän ja varsinkin, jotta samalla voisimme tarkistaa, vaatiiko jokin uusimista. Sähköjärjestelmässä ei sinänsä vaikuttanut olevan mitään vikaa, mitä nyt jokunen valaisin ei toiminut.

Idea!

Ensimmäisen talven aikana försti sai kuningasajatuksen: siirretään vesipussi paaran puolen taempaan lokeroon, niin saadaan yksi järkevä lokero käyttöön ja ehkäpä mahdutettua myös isompi vesipussi. 50 litraa ei nelihenkisellä miehistöllä pitkälle riitä. Asiaa tutkailtiin veneellä käydessä ja kapu hyväksyi suunnitelman. Mitattiin, paljonko tarvitaan uusia letkuja, minkä kokoisia ja kuinka iso pussi mahtuu uuteen lokeroon.

Kevään tullen kapu lähti hankkimaan ensimmäisen keväthuollon tarvikkeita ja saapui kotiin sähköisen vesipumpun ja uuden hanan kanssa. Försti nikotteli jonkin verran ja mietti mielessään, että tämä projekti ei välttämättä mene maaliin. Pentterissä oli käsikäyttöinen pumppu ja hiukan vuotava hana, joten niiden uusiminen oli ihan hyvä idea, mutta sähköpumppuun siirtyminen ei ollut yksinkertainen juttu. Försti ei ole sähköoppia koskaan sisäistänyt ja kapukaan ei aiemmin uskaltanut itse asentaa edes sokeripalaa kotona. Pumppu ja hana sekä uusi 100 litran vesipussi oli kuitenkin hankittu, samoin uusi, pidempi täyttöletku.

Syvään päätyyn

Telakkapäivät seurasivat toisiaan, mutta vesiprojekti pysyi koskemattomana. Kun vesillelasku läheni, försti ja nuorempi gasti e päättivät ryhtyä toimeen. Vanhan pussin letkujen irrottaminen oli melko suoraviivaista ja vanha pumppu ja hana suostuivat irtoamaan ilman draamaa. Uusi vesipussi sopi hyvin taempaan lokeroon, mutta sitten alkoivat hankaluudet.

Vesipussin täyttöletku kiinnitetään letkukiristimen avulla kannessa olevaan helaan. Vanha letku saatiin helasta irti, mutta sen ujuttaminen pois laipioon tehdystä reiästä oli vaikeaa. Letku on paksua muovia, joka oli ajan saatossa jumittunut ahtaaseen aukkoon, ja venetöille tyypillisesti siihen ei päässyt käsiksi oikein millään. Lopulta letku suostui kuitenkin irtoamaan. Uuden letkun ujuttaminen paikalleen oli vielä hankalampaa, mutta sitkeästi pikku-e työnsi ja försti veti letkua ja se saatiin paikoilleen. Onnekkaasti letku mahtui läpi myös punkkalokeroiden välissä olevaan laipioon tehdystä läpireiästä, vaikka reikää ei sille oltukaan suunniteltu.

Pumpun imuletkun kiinnittäminen oli melko helppoa, kun oli YouTubesta opetellut John Guest -liittimien käyttämisen. Uusi hana asettui hyvin vanhan hanan paikalle, mutta työntöletkun liittäminen hanan alaosaan oli hankalaa. Jälleen kerran asennuskohde oli pimeässä kaapissa ja siihen joko näkee tai ylettyy. Lopulta kiinnitys kuitenkin onnistui ja silikonisaumojen tekemisen jälkeen oli aika siirtyä pumpun kiinnittämiseen allaskaapin seinään sekä virran kytkemiseen.

Försti kiinnitti pumpun paikalleen ja letkut kiinni pumppuun. Tämän jälkeen vetovastuu siirtyi kapteenille. Epämukavuusalueella oltiin vahvasti, koska johto piti vetää salongin listoituksen takaa pentteriin ja jakaa sitten pentterin valolle ja pumpulle. Listojen purkamisen jälkeen selvisi, miksi pentterin valo ei ollut toiminut: listan yksi kiinnitysruuvi oli kiinnitetty suoraan sähköjohdon läpi. Kapu rohkaisi mielensä ja veti uuden johdon sähkötaululta pentteriin, teki jaon sokeripalan avulla ja veti sähkön lampulle sekä pumpulle. Kiinnitysten tarkistamisen jälkeen käännettiin päävirta päälle ja kun kipinöitä ei näkynyt, kokeiltiin, toimiiko valo ja toimihan se. Sitten oli aika kääntää hana auki.

How hard can it be

Tämä ensimmäinen varsinainen asennusprojekti oli monella tavalla opettavainen. Ei vähiten asenteen suhteen. Kyseessä ei ollut lopulta kovinkaan monimutkainen asia, mutta ehkä juuri siksi sen kimppuun uskalsi käydä ajatellen, ettei se nyt NIIN vaikeaa voi olla. Tämän jälkeen on ollut hiukan helpompaa tarttua seuraavaan asennusta tai korjausta vaativaan kohteeseen ja sitten taas jälleen seuraavaan. Kaikki projektit ovat edenneet suunnilleen samalla tavalla kuin tämä: empimistä, yrityksiä, vastoinkäymisiä ja takaiskuja, ohjeiden googlaamista, valtava innostus ja muutama eiku-ratkaisu.

Försti

Yksi ajatus artikkelista “Oppimiskäyrä”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.