Zen ja odottamisen taito

Muutaman paratiisisaarella vietetyn hellepäivän jälkeen olimme matkalla Nauvoon veneellä, jonka moottori joko käynnistyisi tai sitten ei, pysyisi käynnissä tai sitten ei ja olisi mahdollista sammuttaa tai sitten ei.  Veneen sähkövika liittyi jotenkin virransyöttöön, koska sulake paloi käytännössä heti. Jäljellä oli yksi sulake. Olimme päättäneet, että kun olemme noin 45 minuutin matkan päässä, soitamme satamaan, kerromme tilanteen ja pyydämme apua.

Jatka lukemista ”Zen ja odottamisen taito”

Lomalla viimeinkin

Kesälomasuunnitelmat menivät kevään mittaan uusiksi, kun kapteenin loma määrättiin alkamaan toukokuun viimeisestä viikonlopusta. Försti sai soviteltua oman lomansa samaan aikaan, joten suunnitelma oli irrottaa köydet heti kun gasteilla olisi todistukset kädessä. Toukokuun puolivälissä Herkun polttoainelinja oli uusittu, veneen moottoriongelma pitäisi olla siis hoidettu ja kaikki muutkin kevään telakkalistalla olleet korjaukset, uusimiset ja putsaukset tehty, talveksi kotiin varastoidut tavarat huollettu ja kesän muonavarasto hankittu. Kaikki oli valmista!

Jatka lukemista ”Lomalla viimeinkin”

Telakal eka, telakal vika

Kausi 2020 päättyi siihen, että Herkku nilkutettiin telakalle väliaikaisen polttoainelinjan varassa ja edessä oli pitkä siirtymä epämukavuusalueelle moottorin sielunelämään. Keväällä lämpötilan pysytellessä plussan puolella ryhdyttiin telakalla viettämään ainakin yksi päivä jokaisesta viikonlopusta. Korjaus- ja huoltolista oli pitkä ja veneen polttoainelinjan uusiminen siinä suurin urakka.

Jatka lukemista ”Telakal eka, telakal vika”

Olisiko hetki aikaa puhua moottorista?

Sanotaan, että matkapurjehdus on veneen korjausta vaikeutetuissa olosuhteissa. Vaikka meidän purjehduksemme onkin toistaiseksi saaristoseiluuta tutuissa vesissä, kotimaassa ja toimivan infran äärellä, olemme jo saaneet pienenpienen kurkistuksen siihen, miten miehistömme toimii, kun kaikki ei menekään ihan putkeen. Haaveissa välkkyy iso purjehdus – eli veneessä asuminen lomaa reilusti pidempään ja tuttujen vesien ulottaminen Itämerta pidemmälle. Sellaisella reissulla suunnitelma varmasti muuttuu koko ajan, vaihtoehtoja pitää pystyä näkemään eikä kaikki (mikään) suju kuin Strömsössä. Milloin pettää elektroniikka, milloin moottorin käyntiääni huolettaa. Toistaiseksi kuitenkin purjehditaan työ- ja peruskouluelämän asettamissa rajoissa ja saadaan ja hankitaan kokemusta monenlaisesta.

Jatka lukemista ”Olisiko hetki aikaa puhua moottorista?”

Lokikirjan kertomaa, osa 1

Otteita lokikirjoista vuosien varrelta. Jälkikäteiset huomiot ja selitykset merkitty [hakasulkeisiin kursiivilla]. Lokirjaan merkitään reitti sekä kellonajan tarkkuudella oleelliset purjehdustapahtumat sekä sää ja siinä tapahtuvat muutokset. Lokikirjassa voi pitää myös päiväkirjaa ja merkitä epävirallisia kuvauksia päivän tapahtumista.

Vuoden 2016 pitkä reissu

9.7.2016

9:40 Aurinkoista +20 / 7 S / Kråkö-Hamari. Vesi- ja bensatankkien täyttö. Kaasupullojen vaihto.
12:00 Aurinkoista +22 / 7 SW / Hamari-runkoväylää länteen. Aallokkoa, vastatuulta.
15:15 Rantautuminen Norkullalandet.

Tavarapaljous autoon, pikamarssi Porvooseen ja jälleen yksi ahtamisen maailmanennätys. Myös ennätysnopeaa toimintaa ja pääsimme Hamarista matkaan täsmälleen suunniteltuun aikaan [Kotisatamasta lähdettiin yleensä siirtymällä joen toiselle puolelle Hamariin: siellä on palveluna mm. tankkausmahdollisuus, vesiletku, pizzauuni sekä vessat]. Koneajoa aika kovaan vastatuuleen koko matka, aurinkoa ja hyvää tuulta silti. Sateinen ilta. Lettuja. Kapun sikarit jäi autoon. Auts.

Jatka lukemista ”Lokikirjan kertomaa, osa 1”

Telakkapäivä, juhlapäivä!

Syysloman päätteeksi oli jälleen juhlapäivä, eli telakkapäivä! Ohjelmassa oli viimeiset valmistelut talvea varten ja elektroniikka-asennus -projektin suunnittelua ja valmistelua.

Kaidetolppataiston loppunäytös

Aloitettiin ottamalla kolmas erä kaidetolppien kanssa. Kapteeni porasi kiinnitysruuvin auki ja ryhtyi kampeamaan tolppaa irti kiinnikkeestä. Lämpöpuhalluksen, irrotusöljyn ja sadetanssien jälkeen lopputulos oli selvä. Kaidetolpat vs. S/y Herkun päällystö 3–0. Kaidetolpat ja kiinnitysmötikät ovat ilmeisesti päättäneet pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, joten tunnustimme tappion.

Jatka lukemista ”Telakkapäivä, juhlapäivä!”

Verta, hikeä ja ilonkyyneliä

S/y Tsili (nyk. Herkku) ostettiin loman viimeisenä päivänä pari vuotta sitten. Jonkinlaista masokismia lienee ajoittaa oman purjeveneen osto näin. Siellä se kuitenkin kellui, Pansion satamassa, oma veneemme!

Valkoinen purjevene paalujen välissä laiturissa
S/y Tsili (nyk. Herkku) Pansion satamassa

Tsilissä oli irtaimena varusteena kaksi viinilasia, muutamia työkaluja, jonkin verran korjaus- ja asennustarvikkeita ja patjat. Försti laati excel-listan hankinnoista (kuinkas muutenkaan) ajatellen turvallisuutta, purjehtimista, kiinnittymistä, keittiötä, viihdettä, työkaluja, korjaustarvikkeita, säilytystä ja siivousta. Viisi piinaavaa päivää teimme päivät töitä ja illat tyhjensimme pankkitilejä venetarvike– ja muihinkin liikkeisiin.

Jatka lukemista ”Verta, hikeä ja ilonkyyneliä”

Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?

Kimppaomistus ja pieni vene oli erinomainen tapa tutustua lajiin, varsinkin niin mutkattomassa kimpassa, kuin meillä oli. Maxilla purjehtiessa kuitenkin melko pian haaveissa alkoi pyöriä isompi, oma vene. Matruusien kasvaessa alkoi olla selvää, että jossain vaiheessa tarvitaan edes jonkinlaista omaa tilaa ja yksityisyyttä. Förstiä kiinnosti sisämoottori ja sen mukana satamamanööverien yksinkertaistuminen. Kapu kaipasi vauhtia ja urheilullisempaa purjehdusta. Oman veneen ostaminen pyöri siis puheissa yhä useammin.

Jatka lukemista ”Miten myydä ja ostaa vene neljässä päivässä?”

Pinnat puhtaaksi ja peiton alle

Oman veneen kanssa olemme huomanneet, että huolellinen veneen syyspesu on syystöiden tärkeyslistalla kärjessä. Mitä huolellisemmin syksyllä puunaa, sitä vähemmän veneelllä talven aikana mitään kasvaa tai alkaa kukkia. Toisena telakkapäivänä pakattiin siis mukaan painepesuri, märkäimuri, etikkaa, rättejä, sieniä, veneshampoota ja -vahoja. Päivä aloitettiin jakautumalla sisä- ja ulkokomppanioihin: nuorempi gasti ja kapu aloittivat kannen ja kylkien pesulla ja försti ja vanhempi gasti ryhtyivät puunaamaan sisäpintoja.

Jatka lukemista ”Pinnat puhtaaksi ja peiton alle”

Mistä kaikki alkoi

Kapteenin perheen mökillä 2000-luvun alussa Saimaan rannalla kesiä viettäessä vene ja veneretket olivat isossa roolissa. Opiskelijabudjetilla oma vene oli kuitenkin vain kaukainen haave eikä purjehduksen aloittaminen käynyt edes mielen vieressä. Unelmavene silloin oli Norppa 9 tai joku muu uppoamarunkoinen, hidas putputtaja ja ajatuksena oli retkeillä Saimaata ristiin rastiin. Ensimmäisen lapsen, eli nykyisen vanhemman gastin E:n, synnyttyä tuore pappa hankki kuitenkin kalaveneen kaveriksi mökkirantaan tasapohjaisen, kajuutalla varustetun day cruiserin. Tällä veneellä seikkailtiin lähivesiä ensin yhden ja kohta kahden lapsen kanssa. Tutuksi tulivat paitsi Pihlajaveden upeat retkipaikat, myös merimerkit, rantautumismanööverit ja ennen kaikkea ongelmanratkaisu vesillä – miksi polttoaine loppuu aina juuri ruuhkaisimmassa paikassa Savonlinnan sisääntuloväylällä, jäi kuitenkin mysteeriksi.

Jatka lukemista ”Mistä kaikki alkoi”