Sandholmsudden ja Benitas cafe

Auringonlasku, purjeveneet laiturissa

Sijainti: N60°14,07′, E25°52,23′
Merikortti: sarja A, lehti 619
Verkkosivut: https://visitpellinge.fi/fi/platser/benitas-cafe/

Meidän perheemme opetteli purjehdusta ja vesillä elämistä Pellingin saaristossa ja melkein joka reissulla päädyimme Sandholmsudden -nimiseen, pitkän niemen kärjessä sijaitsevaan Porvoon kaupungin käyntisatamaan. Usein tarkoituksena oli mennä jonnekin muualle, mutta Näkki tai herra Ahti otti kölistä kiinni ja kuljetti kuitenkin Sandholmsuddeniin.

Pellingin saaristo

Pellingin saaristo koostuu muutamasta isohkosta ja joistain kymmenistä pienemmistä saarista Porvoon edustalla. Isoimpaan saareen on mantereelta lossiyhteys ja saarilla onkin joitain satoja ympärivuotisia asukkaita. Pellingin kenties kuuluisin asukas on ollut Tove Jansson puolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa: he viettivät kesiään Klovharun ¨luodolla noin 30 vuoden ajan. Kieltämättä Pellingin saariston ja Itäisen Suomenlahden maisemat sopivat hyvin Muumipappa ja meri -kirjan näyttämöksi!

KÖysirullat kannelle
Rantautumisen jälkeen köydet rullaksi

Sandholmsudden on Suur-Pellingin koilliskulmasta pitkälle mereen työntyvä kapea ja melko korkea niemi. Käyntisatama aukeaa itään ja koska vallitsevat tuulet ovat kesällä lännestä, on satama lähes aina suojaisa. Satamassa on uudet ja tukevat laiturit, pieni huoltoasema, josta saa polttoainetta ja yleisimpiä korjaustarvikkeita sekä kaasua, hiekkaranta ja sauna, grillipaikka ja huussit sekä paikan sydän: Benitas Cafe. Monille koko paikka onkin nimeltään Benitas, eikä ihme. Paikkaa pitää sympaattinen rouva Benita, joka avasi paikalle kioskin jo 1970-luvulla ja kahvilan vuonna 1984. Nykyisin Benitaksesta saa kahvilatuotteiden lisäksi grilliruokia ja joitain elintarvikkeita sekä tietysti jäätelöä. Benitaksen terassilla on mukava tunnelma ja kesäiltaisin usein elävää musiikkia. Aivan rannassa on pieni kesätori, jossa viehättävissä pikku myyntikioskeissa myydään kalaa, vihanneksia, käsitöitä ja kukkia.

Sandholmsudden ja Benitas cafe
Benita ja försti samalla aaltopituudella

Purjehtijan ura alkaa kuivaushommilla…

Ensimmäinen veneemme Maya ostettiin syksyllä 2012 Turusta ja siirtopurjehduksen kommellusten jälkeen Sandholmsudden oli loppukauden kotisatama. Kapu ja gasti (nykyinen försti) tekivät syksyllä yhden purjehduksen kahdestaan. Lapset kuskattiin mummolaan perjantai-iltana ja lauantaina aamulla ajeltiin Porvoon tukikohdan kautta veneelle. Kannettiin tavarat kannelle ja avattiin kulkuluukku.

Vene auringonpaisteessa Sandholmsuddenissa
Kovin toivein veneelle – ja kuivaushommiin

Ikävä yllätys odotti meitä, nimittäin pilssin kansi ajelehti vedessä, jota oli veneen pohjalla siinä vaiheessa noin 5 senttimetrin verran. Ryhdyimme kuivaushommiin ensin ämpärin, sitten äyskärin ja lopuksi sienen ja rätin kanssa. Vesi pääteltiin merivedeksi, mutta sen tulopaikkaa ei onnistuttu paikallistamaan. Hiukan epäilevin mielin lähdimme ruskapurjehdukselle ihailemaan kultaisina hohtavia rantoja. Myöhemmin selvisi, että lokin johtoa pitkin kulki läpiviennistä veneeseen vettä, jos johdon irronnut pää oli vesirajan alapuolella – korjauskin oli siis helppo eli johdon kiinnitys nippusiteellä vesirajan yläpuolelle…

…ja jatkuu jyrkällä oppimiskäyrällä

Ensimmäinen kesä Mayalla aloitettiin viikonloppupurjehduksella, jolle silloin 2-vuotias pikku-e ei tullut mukaan, mutta sen sijaan E:n kaveriksi lähti serkkupoika K. Vietimme ensimmäisen yön kotilaiturissa Kråkössä. Yö oli melko tuulinen emmekä olleet vielä oppineet laittamaan rikiä yökuntoon: fallit kilisivät ja kolisivat ja vantit ulvoivat koko yön. Gasti päätti yön pimeinä tunteina, että aamulla lähdetään kotiin, tämä venejuttu oli nyt tässä. Pojat ja kapu nukkuivat metelissä ihmeen hyvin.

Kaksi poikaa laiturilla
”Me tarkistetaan, onko laiturin alla joka kohdassa vettä”

Aamulla päätettiin kuitenkin lähteä liikkeelle aamiaisen jälkeen. Tuulta oli melko paljon, emmekä uskaltaneet nostaa isopurjetta ollenkaan vaan levitimme pelkän genoan. Aallokkoa oli syntynyt melko paljon ja meno oli aika vinkeää. Hurjapäänä tunnetun K:nkin nenänpää oli kallistuksessa valkoisena, mutta kuulemma oli kivempaa kuin lintsillä. Tuuli vei meitä ripeästi ja mikäpä muu olisi ollut kohde kuin Sandholmsudden. Vietimme siellä hauskan päivän uimisen, grillailun ja venepuuhien merkeissä. Ensimmäinen perämoottorin korjausoperaatiokin suoritettiin siellä ja kapu aloitti pitkän uransa perämoottorin lepyttäjänä. 

Moottorinkorjausta

Torvet sumussa

Seuraavana kesänä olimme lähdössä lomapurjehdukselle ja ajatus oli mennä Pirttisaareen, hiljattain avattuun saareen, josta puolustusvoimat oli lähtenyt. Lähdimme matkaan ja mietimme Emäsalon itäpuolta lipuessamme, että miksi kuuluu epäsäännöllistä tööttäilyä jostain. Horisonttikin näytti jokseenkin erikoiselta, ihan kuin – sumulta. Jatkoimme kuitenkin matkaa, kunnes hupsahdimme sumupilveen ja pääsimme itsekin tööttäilemään sumutorvella. Ensimmäinen kokemus sumussa purjehtimisesta on jäänyt elävästi mieleen: kaikki hiljenee, tuuli tyyntyy kokonaan. Edes seitsenmetrisen veneen keulaa ei perässä istuessa näe. Päädyimme järjestelyyn, jossa gasti seisoi keulalla tähystämässä ja puhaltamassa sumutorveen, kapu käänsi veneen ympäri ja pyrki GPS:n avulla sumusta pois.

Hyvin nopeasti taju suunnista katosi kokonaan ja sumussa alkoi näkyä erilaisia muotoja – kuten Black Pearl -aavelaiva, jonka hahmon gasti näki ja ennen kaikkea tunsi lipuvan aivan vierestä. Merimerkit putkahtivat näkyviin juuri ennen kuin niiden kohdalla oli. Kaukaisuudessa kuului muiden sumutorvia, mutta muuten tuntui, että olemme yksin koko maailmassa. Sumupilvi liikkui sen verran nopeasti, että kesti puolisen tuntia päästä sieltä pois ja uusi reitti vei – kyllä vain, Sandholmsudden oli lähin satama, johon päädyimme jälleen kokemusta rikkaampana.

Itäisellä Suomenlahdella vietettyjen vuosien aikana Sandholmsuddenissa on oltu pitkän reissun ensimmäisen illan drinksuilla, viimeisen illan saunassa, viikonloppujen uimaretkillä, venetsialaisten ilotulituksissa, pitämässä sadetta ja keliä ja grillailemassa kuunvalossa. Tästä paikasta ensimmäisenä mieleen tulee leppoisa saaristolaistunnelma ja kiireettömät kesäpäivät.

Merimaisema, auringonlasku, Sandholmsudden tyynenä iltana

Försti

Sanasto eli förstin omat selitykset

Falli: Purjeen nostinköysi tai -vaijeri.
Genoa: Keulapurje, joka ulottuu mastoa taaemmas.
Isopurje: Pääpurje, joka nousee mastonhuippuun ja joka skuutataan puomin avulla.
Loki: Veneen pohjassa oleva pieni ratas, joka mittaa kuljettua matkaa.
Pilssi: kölin päällä oleva tila, jossa on kölipultit ja johon veneeseen tuleva vesi päätyy. Pilsseissä voi myös säilyttää tavaraa.
Riki: Kaikki se, jonka avulla ja varaan purjeet levitetään eli masto, puomi, vaijerit, helat, köydet, vinssit ja taljat.
Vantti: Mastoa sivusta tukeva harusvaijeri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *