Spinnuttelua

Purjeveneen oikea moottori on masto ja purjeet. Rikityyppejä on monia erilaisia, joista Itämeren perhepurjehtijoilla yksimastoinen toppi- tai osatakila lienee yleisin. Herkussakin on 3/4 osatakila ja edellisessä veneessämme Mayassa oli 7/9 osatakila. Tämän kirjoituksen oletuksena on siis tämä perusrikityyppi. Spinnupurjehdus on perhepurjehtijoille vähän jännittävää ja niin meillekin!

Perhepurjehtijan peruspurjeet

Tällaisessa veneessä isopurje on pääpurje, joka yleensä on aina nostettuna, kun tuulivoimalla edetään. Kolmion muotoinen isopurje nousee täytenä maston huippuun saakka ja sen alakulmat kiinnitetään puomin molempiin päihin. Isopurjetta hallitaan puomiin kiinnitetyn skuuttiköyden avulla. Isopurjeen lisäksi – tai joskus yksinäänkin – keulastaagiin nostetaan yleensä keulapurje, joka on myös kolmion muotoinen. Sen etukulma kiinnittyy veneen keulaan ja sitä hallitaan purjeen takakulmaan kiinnitetyn skuuttiköyden avulla. Keulapurjeesta käytetään nimeä genoa, jos se ulottuu maston taakse ja nimeä fokka, jos se jää maston etupuolelle.  

Kaksi purjetta nostettuna, mutta ei spinnupurjehdusta.
Mayan isopurje ja genoa skuutattuna paaran halssille.

Tällä purjevarustuksella pärjää monenlaisissa tuuliolosuhteissa: kevyisiin tuuliin nostetaan iso täytenä ja keulapurjeeksi valitaan genoa; kovempaan keliin reivataan isopurjetta pienemmäksi ja laitetaan keulalle fokka. Vastatuuleen kiristetään purjeet veneen keskilinjan lähelle, myötäiseen löysätään sivulle. Täysin myötätuuleen purjehtiessa kannattaa ajaa ns. virsikirjaa, eli skuutata isopurje toiselle ja keulapurje toiselle puolelle. Virsikirjan ajaminen on melko hankalaa, varsinkin jos kevyt tuuli ei tahdo jaksaa pitää puomia sivulla. Vahinkojiipin vaara on ilmeinen ja ohjailun pitää olla varsin tarkkaa, kun tuulen pienikin suunnan muuttuminen pitää huomioida.

Vaihtoehto

Myötätuuleen ajoon on olemassa kuitenkin toinenkin vaihtoehto, joka häälyy perhepurjehtijan mielen perukoilla viekoittelevana. Meilläkin heti ensimmäisestä kesästä alkaen puhuttiin siitä, mutta ei uskallettu kokeilla. Spinaakkeri, spinnu, pallopurje. Vapaasti lentävä, iso, kevyt ja ohut myötätuulipurje. Spinnupurjehdus on oleellisesti erilaista kuin iso- ja keulapurjeella purjehtiminen.

Spinnu lentää vapaasti eli sitä ei kiinnitetä alakulmista veneeseen eikä mistään liesmasta mastoon eikä staagiin vaan se nostetaan ylänurkasta mastoon keulastaagin etupuolelle ja kummassakin alakulmassa on skuuttiköysi, joilla purjetta hallitaan. Skuuttiköysissä on yleensä kiinni barber hauler -narut, joilla estetään skuuttien sotkeutuminen mantookeihin ja spinnun karkaaminen liian korkealle. Lisäksi spinnun hallitsemiseksi tarvitaan erillinen mastoon kiinnitettävä spinaakkeripuomi, jota puolestaan hallitaan ylä- ja alagaijaköysillä. Spinnu aiheuttaa siis melkoisen köysispagetin, kun erilaisia köysiä ja naruja on moninkertaisesti muihin purjeisiin verrattuna. Spinnupurjehdus on myös skuuttaajalle aktiivista purjeen ajamista eikä silloin tällöin pientä trimmaamista.

Opintielle ensin

Ensimmäisinä kesinä emme uskaltaneet tarttua spinnuun, emmekä kyllä olisi osanneetkaan virittää spinnuvarustusta. Försti kuitenkin säännöllisesti ehdotteli kapulle spinnun nostamista, kun täysin purjein kevyissä tuulissa edettiin noin kolmea solmua – hidasta kävelyvauhtia siis. Keväällä 2018 kapu sitten lähetti förstin oppimaan spinnupurjehduksen alkeita Kesäpurje-purjehduskoulun iltakurssille. Ilmeisesti spinnupurjehdus kiinnosteli siis kapuakin.

Kurssi oli hyvä perusasioiden opettaja ja yhden illan aikana Espoon edustalla Försti otti homman haltuun. Mayan spinnuvarustus tarkistettiin kuntoon ennen lomareissua, ostettiin uudet skuuttiköydet ja into oli korkealla. Sen kesän lomapurjehduksella olikin sitten lähinnä vastaisia ja kovia tuulia, joten päivä toisen jälkeen spinaakkeri jäi pussiinsa. Rikaamista kyllä harjoiteltiin ja viriteltiin gaijaköydet valmiiksi.

”Spinnu ylös!”

Lopulta sitten lomapurjehduksen lopulla, 9.7.2018 Äggskärin vesillä kaikki oli kohdallaan: kevyt, myötäinen tuuli, tilaa joka suuntaan, intoa ja aikaa. Rohkaisimme mielemme, försti alkoi vetää skuutteja ja gaijoja paikoilleen, spinnu pakattiin suoraksi nostosäkkinä toimivaan IKEA-kassiin. (Klassinen spinnumoka on, että purjeen alaliesmaa ei ole suoristettu ennen nostoa. Tällöin purje nousee ns. rintsikoille koska purjekangas on kierteellä ja muodostaa kaksi erillistä kuppia. Tämän voi välttää helposti nostosäkin avulla.) Kapu ajeli Äggskärin selän keskelle. Vanhempaa gastia jännitti aika lailla, nuorempi oli ilmeisesti kuunnellut päällystön spinnujuttuja ja oli sitä mieltä, että hommasta tulee sotku, ongelmia ja päädytään YouTube-videolle ”spinnaker fails”.

Purje IKEA-kassissa. Spinnupurjehdus alkamassa.
Spinnu nostosäkissä: skuutit kiinni alakulmissa ja nostin purjeen ylänurkassa.

Kaikki oli valmista: purje ilman kierteitä kassissa, nostin ja skuutit kiinni kulmissa, puomi paikoillaan. Köysien ja narujen kiinnityspisteet, nimet ja toiminta eri tilanteissa kerrattuna. Isopurje oli ylhäällä, försti kannella valmiina nostamaan spinnun, kapu pinnassa ohjailemassa ja vanhempi gasti kiinni skuuteissa. Nuorempi gasti luki Akkaria sisällä varmana, että tähän juttuun ei kannata osallistua. Vedettiin syvään henkeä ja sitten purje ylös ja puomin avulla esiin isopurjeen takaa. Vähitellen tuuli täytti purjeen, löysättiin skuutteja ja hihkuttiin innosta: spinnupurjehdus oli lopultakin repertuaarissamme!

Spinnupurjehdus: pallopurje ja isopurje ylhäällä.
Spinnu ylös!

Spinnuttelimme selällä vajaan tunnin verran, etenimme yli kolmen solmun vauhtia mitättömässä tuulessa ja nuorempi gastikin tuli ihailemaan tätä ihmettä. Saimme purjeen alas kommelluksitta ja olimme suorastaan sankaripurjehtijoita rantautuessamme Äggskäriin iltaa viettämään.

Panoraamakuva Äggskärin selältä.
Tällä selällä kelpasi spinnupurjehtia.

Spinnupurjehdusta

Seuraava spinnupurjehdus tapahtui vasta seuraavana kesänä, 26.6.2019. Lomapurjehdukselle lähtö viivästyi juhannuksen yli kovien tuulien takia, mutta pääsimme sitten ripeästi Porvoosta kahdella legillä Porkkalaan. Porkkalan selän ylitykselle saisimme erinomaisen, tasaisen myötätuulen. Spinnukelin siis. Kertasimme spinnun perusteet, viritimme jälleen kaiken valmiiksi ja suorastaan vanhoina tekijöinä nostimme pallopurjeen ylös ja vetoon. Etenimme tällä kertaa yli 5 solmua lähes koko matkan selän yli. Spinnun ajaminen tasaisessa myötäisessä oli aika helppoa ja ehdimme pohtia jopa spinnujiipin kokeilemista.

Genoan tai fokan jiippaaminen on hyvin suoraviivaista: kun purje kuolee (alkaa lepattaa siis), irrotetaan skuutti, vedetään purje toisen skuutin avulla toiselle puolelle, odotetaan että tuuli täyttää purjeen ja kiristetään skuutti. Spinnujiipissä pitää irrottaa puomi tuulen puolen skuutista ja mastosta ja siirtää se toisen puolen skuuttiin ja kiinnittää uudestaan mastoon, sillä aikaa, kun skuuttaaja ajaa purjetta vähän aikaa ilman puomin tukea ja kuski kääntää kurssia ja jiippaa isopurjeen. Mahdollisuus köysisotkuun, ongelmiin purjeen kanssa ja yleiseen sekasortoon on jälleen ilmeinen. Tuulen suunta kääntyi kuitenkin kuin tilauksesta kurssimme mukana, emmekä päässeet jiippihommiin.

Ohjeet on aloittelijoille

Selän ylityksen lopulla aloimme katsella sopivaa paikkaa spinnun laskuun. Spinnu neuvotaan usein pudottamaan suoraan keulaluukusta sisään, jotta iso kangasmassa ei päädy mereen. Mayan keulakansi on kuitenkin melko ahdas ja avonainen keulaluukku kansigastin huseeratessa köysien ja puomin kanssa vaikutti vaaralliselta idealta. Mayan spinnu on kuitenkin verraten pieni, vain noin 34 neliötä ja edelliselläkin kerralla pudotus onnistui hyvin niin, että försti istui kannella ja keräsi spinnun kahmimalla syliinsä. Mietimme hetken pitäisikö kerrata vielä ohjeläpyskästä missä järjestyksessä spinnun rikaus kannattaisi purkaa. Olimme kuitenkin jo sen verran kokeneita spinnuttelijoita, että emme tarvinneet ohjeita.

Vedettiin siis spinnu skuutilla isopurjeen taakse, otettiin puomi irti, löysättiin skuutit ja gasti-E:n piti ryhtyä laskemaan nostimesta purjetta förstin syliin. Sillä aikaa kun försti irrotti puomia, vapaina lentävät purjeen kulmat nappasivat tuulen ja muutaman hetken päästä meillä oli uusi innovaatio: rullaspinnu.

Monissa veneissä, joskaan ei Mayassa, on keulastaagissa ns. Furlex eli rullalaite, jonka avulla keulapurje rullataan keulastaagin ympärille, kun sitä ei käytetä. Varsin kätevä väline siis. Meidän versiomme, rullaspinnu, sen sijaan oli vähemmän kätevä: purje kietoutui 5-6 kierrosta keulastaagin ympäri, sotki skuuttiköydet mukaansa ja lepatti lopulta epämääräisenä myttynä. Mistään narusta  vetämällä tai löysäämällä ei tapahtunut mitään. Laskettiin isopurje ja käynnistettiin kone.

Sotkun selvitys ja kohti uusia seikkailuja

Kapu ja försti seisoivat sitlootassa tuijottamassa muutamassa minuutissa syntynyttä sotkua. Kapu ehdotti erilaisia tapoja avata mytty, joista mikään ei förstin mielestä voinut toimia. Försti oli sitä mieltä, että ainoa keino on katkaista köydet ja avata syntynyt sotku puukon avulla. Sitten kapu käski försin ajaa mahdollisimman myötäistä kurssia, meni kannelle ja ryhtyi selvittämään sotkua. Hitaasti, mutta varmasti kapu kääri myttyä auki ja noin vartin kuluttua spinnu oli työnnetty keulaluukusta ehjänä sisään, köydet siivottu kannelta avotilaan, isopurje nostettu takaisin vetoon ja jatkoimme muina miehinä kohti Elisaarta.

Lapsi näyttää voitonmerkkiä kannella spinnupurjehduksen jälkeen.
Spinnu on siivottu pois, pokkana Elisaareen

Rullaspinnusta ei otettu yhtään kuvaa, mutta näky piirtyi kyllä mieleen ilmankin. Uskoisin, että jatkossakaan emme tarvitse kertausta spinnun laskuohjeista, sen verran hyvin mieleen on jäänyt, että ensin purje alas ja säkkiin tai luukusta sisään, sitten vasta rikauksen purkaminen. Herkullakin on päästy nostamaan spinnu muutaman kerran ilman kummempaa draamaa, mutta varsinainen spinnuherkuttelu odottaa vielä sopivaa keliä.

Försti

Sanasto eli förstin omat selitykset

Alagaija: Maston juuresta spinnupuomin keskikohtaan tuleva naru, joka estää puomia nousemasta liian ylös.
Barberit, barber haulerit: Spinnun skuuteista parraslistaan tuleva naru, joka estää skuutin nousemisen liian ylös.
Fokka: Keulapurje, jonka takaliesma jää maston etupuolelle.
Gasti: Miehistön jäsen, esim. keulagasti.
Genoa: Keulapurje, joka ulottuu mastoa taaemmas.
Jiippi: Myötätuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen ali.
Kansigasti: Gasti, joka hoitaa purjeiden trimmaamisen kannella.
Liesma: Purjeen reuna, esim. alaliesma on purjeen alareuna.
Mantooki: Kaide.
Merimaili, meripeninkulma: 1 852 metriä.
Osatakila: Rikityyppi, jossa keulastaagi ei ylety maston toppiin saakka, esim. 7/9 osatakilassa keulastaagi ulottuu kohtaan, joka on 7/9 maston korkeudesta.
Parraslista, varvaslista: Veneen kantta sen reunoilla kiertävä metallilista, johon voi kiinnittää mm. berber haulerin.
Puomi: Poikittainen tanko, jonka avulla purjetta säädetään. Isopurjeen puomi on yleensä aina kiinnitetty mastoon ja isopurje skuutataan sen avulla.
Reivaaminen: Purjepinta-alan pienentäminen.
Rikata: Nostaa riki käyttökuntoon esim. telakoinnin jälkeen. Myös laittaa jokin muu käyttökuntoon (kuten riippumatto).
Riki: Kaikki se, jonka avulla ja varaan purjeet levitetään eli masto, puomi, vaijerit, helat, köydet, vinssit ja taljat.
Sitloota: Purjeveneen takaosan avotila.
Skuuttiköysi: purjeen takakulmasta tai isopurjeen tapauksessa puomista veneen kannessa olevaan helaan kiinnitetty naru, jolla purje kiristetään.
Solmu: Nopeusyksikkö, merimailia tunnissa.
Spinaakkeri, spinnu: Vapaasti lentävä, iso myötätuulipurje.
Spinnupuomi: puomi, jolla hallitaan spinaakkeria. Säilytetään yleensä veneen kaiteissa kun ei spinnutella.
Staagi: Mastosta veneen keulaan ja perään tulevat, mastoa tukevat vaijerit.
Toppi: Mastonhuippu.
Toppiriki: Rikityyppi, jossa keulastaagi ulottuu toppiin saakka.
Trimmata: Säätää purjeita ja rikiä tuulen mukaan.
Vahinkojiippi: Myötätuulessa tyypillinen vahinko, joka aiheutuu yleensä tuulen äkillisestä kääntymisestä tai huolimattomasta ohjailusta. Jiipissä puomi siirretään koko avotilan yli puolelta toiselle, mutta vahinkojiipatessa puomi vaihtaa puolta hallitsemattomasti ja on vaarallinen tiellä oleville ihmisille. Vahinkojiipissä kovemmalla tuulella yleensä tulee myös rikkoutumisia rikiin.
Virsikirja: Myötätuulitrimmaus, jossa isopurje on skuutattu toiselle puolelle ja keulapurje toiselle.
Ylägaija: Mastosta spinnupuomin keskikohtaan tuleva naru, joka kannattelee puomia vaakasuorassa.

3 vastausta artikkeliin “Spinnuttelua”

  1. ” Purjeveneistä etuajo-oikeus on sillä, jolla tuuli tulee purjeeseen oikealta, eli ns. styyran halssi.”
    Tämä on lainaus Vene-lehden artikkelista netissä.
    Ylhäällä olevassa kuvatekstissä sanotaan näin, kun tuuli on vasemmalta: ”Mayan isopurje ja genoa skuutattuna styyran halssille.”
    Onkohan tämä nyt väärin päin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.