S/y Tsili (nyk. Herkku) ostettiin loman viimeisenä päivänä pari vuotta sitten. Jonkinlaista masokismia lienee ajoittaa oman purjeveneen osto näin. Siellä se kuitenkin kellui, Pansion satamassa, oma veneemme!
Tsilissä oli irtaimena varusteena kaksi viinilasia, muutamia työkaluja, jonkin verran korjaus- ja asennustarvikkeita ja patjat. Försti laati excel-listan hankinnoista (kuinkas muutenkaan) ajatellen turvallisuutta, purjehtimista, kiinnittymistä, keittiötä, viihdettä, työkaluja, korjaustarvikkeita, säilytystä ja siivousta. Viisi piinaavaa päivää teimme päivät töitä ja illat tyhjensimme pankkitilejä venetarvike– ja muihinkin liikkeisiin.
Hikeä ja harhanäkyjä Turun yössä
Gastit olivat lomanvietossa mummolassa ja leirillä, joten perjantaina iltapäivällä ajoimme kahdestaan Turkuun ja ryhdyimme perehtymään tehtyyn hankintaan tarkemmin. Ajatuksena oli ensisijaisesti tehdä viikonloppu veneellä hommia ja jos aikaa sattuisi jäämään, pieni seiluu Airistolla. Kapu syynäsi rikin ja heloituksen läpikotaisin, tyhjensi kaikki ulkosäilytyslaatikot ja kävi niiden sisällön läpi. Försti puunasi etikan ja rätin kanssa kaikki sisätilat, tyhjensi säilytyslokerot sisällä ja kävi niiden sisällön läpi. Tavarat lajiteltiin säästettäviin, pois heitettäviin ja kotiin vietäviin. Mukana oli myös lastillinen hankittuja tavaroita, jotka piti järjestää paikoilleen.
Innostuksissamme huhkimme vailla ajantajua ja urakan alkaessa olla loppusuoralla vilkaisimme ensimmäisen kerran kelloa emmekä voineet uskoa, että se todella oli melkein yksitoista. Silloin tajuntaan iski mieletön nälkä – emme olleet syöneet mitään koko illan aikana. Kapu lähti etsimään murkinaa Turun yöstä ja försti lopetteli urakkaa veneellä. Nälän lisäksi tajuntaan iski väsymys: helteisessä illassa monen tunnin touhottaminen ilman taukoja alkoi tuntua toden teolla. Kun viimeisetkin tavarat oli sijoitettu johonkin yötä viettämään försti mietti, että näkeekö jo harhoja, mutta se olikin kapteeni, joka käveli laituria pitkin kolme pizzalaatikkoa käsisään kuin Bacchus konsanaan.
Nälkä oli hoidettu hotkaisemalla 1,5 pizzaa per henkilö, väsymyskin helpotti hiukan ravinnon myötä. Heinäkuu 2019 oli kuuma ja tämä ilta ei tehnyt poikkeusta: hiki olisi virrannut riippumatossa makaamallakin, joten monen tunnin lokeroissa nuohoamisen ja tavaroiden raahaamisen jälkeen olo oli vähintäänkin rähjäinen. Pohdimme hetken voisiko telakan vessan käsisuihkun avulla kenties peseytyä (ei voi). Tai juomavesiletkun alla. Försti oli jo kallistumassa neliasteisen juomavesiletkusuihkun puoleen, kun mieleen tuli, että mehän ostimme muun roinan lisäksi mökkisuihkun ja vesipannukin on! Mikä luksustunnelma, kun pystyi peseytymään omalla veneellä, lämpimällä vedellä! Vatsa täynnä, umpiväsyneenä ja suihkunraikkaana kömmimme ensimmäisille unille keulapiikkiin. Uni tuli noin kolmessa sekunnissa.
Onneksi on matkavakuutus aina voimassa
Aamulla heräsimme toteamaan, että ei, ei se ollut unta vaan ihan oikeasti meillä on oma vene. Aamukahvia keitellessä todettiin, että tehdään pari tuntia vielä duunia ja sitten lähdetään koepurjehdukselle. Oli oltu niin tehokkaita, että aika riittäisi hyvin Naantalin retkeen. Vietiin autoon kotiin menevät tavarat, roskikseen pois heitettävät ja paikalleen ne, joita ei yöllä oltu enää jaksettu sortteerata. Lopuksi kapteeni kiinnitti puukontupen takakaiteeseen nippusiteillä. Niiden päät törröttivät ikävästi ja nehän saa sillä puukolla kätevästi katki.
Sitlootasta kuului sadattelua ja kun försti katsoi ulos, verta oli aika paljon pitkin venettä. Kapteeni pyysi laastaria, mutta hetken tilannetta analysoituaan försti päätyi painesiteeseen. Vähän aikaa mietittiin, että mitäs tehdään. Haava oli melko syvä, puukko onneksi ihan uusi ja terävä. Kipu ei hellittänyt. Soitettiin vakuutusyhtiöön ja saatiin ohjeet hakeutua lähimpään Terveystaloon matkavakuutuksen turvin. Siellä haava tikattiin ja samalla täydennettiin veneen sidontatarvikkeita lähiapteekissa. Tikkausreissu oli sen verran ripeä, että päätettiin huonosta enteestä huolimatta irrottaa köydet ja lähteä.
Ilonkyyneleet, maljat ja iltasoitto
Sitä jännityksen määrää, kun pakitettiin pois paalujen välistä! Vieras vene, vieraat vedet, vieraat varusteet. Puksutettiin ohi Pansion sotasataman ja Turun telakalla rakentuvan luksusristeilijän. Kurvattiin Airistolle. Tuuli oli kevyt ja tasainen. Aallokkoa ei juuri lainkaan. Katsoin kapteenia. Kapteeni katsoi minua. Katsoimme isopurjetta peitteensä alla. Uskalletaanko me? Olihan se uskallettava, joten valmisteltiin isopurje nostoa varten. Kerrattiin, mikä köysi pianolla on mikä.
Levitetty isopurje oli valtavan kokoinen. Käännettiin tuuleen, vene kallistui. Keula kohisi. Sammutettiin moottori. Avattiin samppanja. Hymyiltiin kilpaa auringon kanssa. Roskia oli silmissä molemmilla.
Vähän aikaa purjehdittiin eri suuntiin, uskallettiin avata Furlexissa oleva genoakin. Lyhyt legi Naantaliin kulki Luonnonmaan ympäri ja kiinnityimme Muumimaailman siltaan parkkiin. Kävimme kävelemässä rantakadulla, tarkistimme, että presidentti oli paikalla ja kävimme ansaituilla drinkeillä paahteisella Seurahuoneen terassilla. Mojito ja mansikkamargarita maistuivat taivaallisilta. Naantalissa soitetaan iltasoitto lipunlaskun aikaan ja sen jälkeen olimme itsekin valmiit unten maille. Väsyneinä, mutta onnellisina.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Furlex: Rullalaite keulapurjeelle
Genoa: Keulapurje, joka ulottuu mastoa taaemmas
Hela, heloitus: Yleensä metallinen kiinnitykseen liittyvä asia kannella, esim. erilaiset kiskot, kiinnitysrenkaat ja vastaavat
Keulapiikki: veneen keulassa oleva nukkumatila, jos varsinaista kajuuttaa ei ole
Legi: matka yhdestä laituri- tai ankkuripaikasta seuraavaan
Piano: Mastolta sitlootaan ohjatut köydet ruffin päällä kulkuaukon molemmin puolin, yleensä nostimet, reiviköydet ja puomin säätötaljat
Riki: Kaikki se, jonka avulla ja varaan purjeet levitetään eli masto, puomi, vaijerit, helat, köydet, vinssit ja taljat
Ruffi: Kajuutan katto