Olimme noin viikon odottaneet Nauvossa uutta virtalukkoa, jotta merkillinen moottorin sähköongelma saataisiin selvitettyä. Virtalukko saapui, mutta oli vääränlainen. Sole Dieseleihin on kahdenlaisia virtalukkoja ja puhelimessa olimme myyjän kanssa päätelleet meillä olevan juuri sen toisen.
Voisimme tilata uuden virtalukon ja odottaa sitä seuraavaan viikkoon. Ehkä löytäisimme Zenin samalla. Olimme kuitenkin sopineet jo aikaisemmin, että ystäväperhe tulisi Kasnäsiin viikonloppuna ja me yrittäisimme hankkiutua sinne myös, jos vain mahdollista. Tiedustelimme, voisivatko V:t hakea Espoosta uuden lukon ja ottaa sen mukaansa. Tämä onnistuisi. Mietimme tilannetta ja käytimme konetta. Se toimi moitteetta. Varasulakkeita oli kymmenittäin. Torstaiaamuna irrotettiin köydet ja lähdettiin kevein mielin matkaan.
Full Gullkrona-experience

Purjeet nostettiin melkein heti ja sammutettiin kone. Oli ihanaa olla jälleen kulkeilla, matkalla mihin tahansa. Navakassa tuulessa matka joutui ripeästi, Herkkukin tuntui nauttivan pääsystä merelle! Mietimme mihin suuntaisimme, meillä oli muutama yö aikaa ennen lauantaita ja treffejä Kasnäsissä. Kohteeksi valikoitui Gullkrona, saari, jossa emme olleet ennen käyneet. Gullkrona on aikanaan ollut lapsiperheiden ykköspaikka ja kun uudet omistajat avasivat saaren uudelleen muutama vuosi sitten, se on jälleen ollut kesäkaudet aina aivan täynnä. Olemme siksi jättäneet sen toistaiseksi väliin. Sesongin ulkopuolella purjehtimisessa on se(kin) hyvä puoli, että suosikkikohteissa on väljää ja niinpä otimme kurssin kohti Gullkronaa.

Taisimme rakastua. Päädyimme jäämään Gullkronaan kahdeksi yöksi ja kehitimme käsitteen full Gullkrona-experience: aamuauringossa aamiainen sitlootassa, onkimista laiturilla, lounaaksi kalakeittoa ja jälkiruuaksi köysilossilla ajelua. Kuuden neliömetrin museon tutkimista, kahvit kalalaiturilla, peikkopolun kiertäminen ja geokätkön etsintä. Illaksi sauna ja taas onkimista laiturilla. Tästä ei lomapäivä parane. Jopa moottorin sähköongelma unohtui hetkeksi.
Treffit Kasnäsissä
Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Kasnäsiä. Kone toimi ongelmitta sekä rantautumisessa Gulkronaan, että sieltä ulos ajaessa. Pääteltiin, että kuu ja tähdet ovat nyt suotuisassa asennossa. Pääsimme jälleen navakassa tuulessa mukavasti purjeilla Kasnäsin suulle, käynnistettiin kone ja laskettiin purjeet. Kasnäs on vilkas satama, jossa samassa satama-altaassa pyörivät mökkiläisten yhteysveneet, isot yhteysalukset ja vierassataman kaiken kokoiset matkaveneet. Huoltolaituri vesi-, septi- ja bensaletkuineen on kaiken keskellä ja sekä saapuva että lähtevä liikenne kulkee yleensä sen kautta.
Emme meinanneet päästä satamaan sisään ollenkaan, koska muutama vene pyöri niin merkillisesti satama-altaassa, ilmeisesti odottamassa huoltolaituriin pääsyä. Lopulta pääsimme pujahtamaan laituriin ja rantauduimme. Sulake paloi siinä hötäkässä. Moottori sammui. Ei oikeastaan enää naurattanut.

Kun olimme saaneet veneen satamakuntoon, V:t saapuivat paikalle. Kapteeni ja A vs. moottorin sähköongelma, osa kaksi. Försti, gastit, K ja gastien seuraksi mukaan lähtenyt L hiippailivat vähin äänin muihin puuhiin pois tieltä. Helteisessä säässä kokattiin ja syötiin lounas ja sen jälkeen ongelmanratkaisu veneellä jatkui. Jossain vaiheessa iltapäivällä försti lähti leirintäalueelta satamaan varovaiselle tiedusteluretkelle.
Ongelma ratkeaa
Laituria lähestyessä näytti siltä, että sekä kapu, että A istuskelevat sitlootassa – odotus oli, että toinen on sukeltanut sivulokeroihin ja toinen manusluukusta sisään. Tai vähintäänkin tutkittaisiin manuaalia ja raavittaisiin päälakea. Kummallista, försti ajatteli, mutta kun hän pääsi veneen keulalle, moottori hörähtikin käyntiin ja hetken päästä sammui. Avaimesta kääntämällä. Kapteeni hymyili kuin Hangon keksi.
Kapu ja A olivat ryhtyneet ratkomaan ongelmaa kokeilemalla kaikkia mieleen tulevia skenaarioita, mutta ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Sulake paloi taas heti kun virrat laittoi päälle. Yksi teoria oli, että vika liittyisi sähköiseen polttoaineen siirtopumppuun, koska se menee heti päälle, kun virrat laittaa päälle. Toinen teoria oli, että jokin liitin on huonosti kiinni ja tärinässä irtoaa tai että jokin johto on suojaamaton.
Lopulta johdotuksia läpi käydessä huomattiin, että siirtopumpun johdon suojaus oli yhdestä kohdasta rikki ja johtokin rispaantunut. Johto saattoi tietyssä asennossa osua moottoriin. Jos näin käy, virtapiiriin tulee ylimääräinen maa, piiri katkeaa ja – sulake palaa. Johtoniput oli polttoainelinjaa uusiessa avattu ja tämä yksi johto jäänyt löysälle. Ilmeisesti se joko aallokossa tai tietyssä kallistuskulmassa osui moottoriin aina silloin tällöin ja aiheutti oikosulun.
Kapu oli silminnähden helpottunut ja onnellinen, A tyytyväinen onnistuneeseen operaatioon ja förstiä ei haitannut yhtään siivota pitkin venettä räjähtäneet työkalut, tarvikkeet ja muut roinat paikoilleen. K hälytettiin myös satamaan ja häntäkin tervehdittiin käynnistyvällä moottorilla, kylmällä kuohuvalla ja raportilla tapahtumista.
Virtalukossakaan ei ollut mitään vikaa – veneen laskun jälkeen sähköjä ropatessaan kapu ja A olivat laittaneet lukon väärässä asennossa tauluun, mistä johtui, että sähköt menivät heti päälle, kun päävirtakytkimen laittoi päälle. Meillä oli nyt siis kaksin kappalein tarpeettomia virtalukkoja, olimme odottaneet toista hermot riekaleina päiväkausia Nauvossa, K oli metsästänyt toista työpäivänsä lomassa Espoosta ja lopulta vika oli ihan muualla. Mutta ei harmittanut ollenkaan – päinvastoin skoolattiin ja iloittiin.

Mitä jäi käteen?
Vietimme mukavan illan hamppareita grillaten ja tähänastisia käänteitä kerraten. Gastit ja L innostuivat ennustamaan korteista: föstille ennustettiin kovaa työtä ja kapulle vastausten odottamista. Melko osuvaa, sanoisin. Illan päätteeksi nautittiin perinteiset sundownerit sitlootassa ja koetettiin ymmärtää, että moottorin sähköongelma oli mitä todennäköisimmin löydetty ja ratkaistu.
Tämä syksyllä 2020 alkanut ja koko telakkakauden ja alkuloman kestänyt moottorisaaga oli täynnä vastoinkäymisiä, ongelmia ja vaikeuksia. Mutta niitäkin enemmän se oli täynnä avuliaita ihmisiä: niin ystäviä, jotka antoivat aikaansa ja näkivät vaivaa meidän auttamiseksemme kuin ammattilaisia, jotka yrittivät löytää vikaa, antoivat neuvoja eivätkä edes laskuttaneet, kun vikaa ei löytynyt. Niin monien ihmisten halu auttaa oli tämän tarinan tärkein opetus meille. Samalla tämä oli pientä esimakua siitä, millaista elämä veneessä luultavasti on: aina jotain rikki, ongelmia ja odottamattomia käänteitä. Ja avuliaita ihmisiä valmiina auttamaan.

Försti
Lueskelin kiitollisena Herralle kaikista lähettämistään enkeleistä! Taisitte oppia hengen hedelmiä galattalaisten tapaan!” Rakkaus, ilo, rauha, hyvyys, uskollisuus, itsensä hillintä…”
Olisi kiva, jos näihin mukaviin juttuihin lisättäisiin tarkempi päivämäärä. Näin olisi helpompi sovittaa satama- ja säätapahtumat oikeaan ajankohtaansa (satamaruuhkat ja sään laatu).
Kiitos palautteesta! Otetaan päiväykset mukaan juttuihin jatkossa ilman muuta. Kevään mittaan luvassa lisää juttuja sekä viime kesältä että useamman vuoden takaa ja tietysti telakkakauden alkaessa asennushommista.