Muutaman paratiisisaarella vietetyn hellepäivän jälkeen olimme matkalla Nauvoon veneellä, jonka moottori joko käynnistyisi tai sitten ei, pysyisi käynnissä tai sitten ei ja olisi mahdollista sammuttaa tai sitten ei. Veneen sähkövika liittyi jotenkin virransyöttöön, koska sulake paloi käytännössä heti. Jäljellä oli yksi sulake. Olimme päättäneet, että kun olemme noin 45 minuutin matkan päässä, soitamme satamaan, kerromme tilanteen ja pyydämme apua.
Väistetään lossia
Nauvon läntistä lossia lähestyessä tuuli oli noussut navakaksi, mutta pysyi onneksi myötäisenä. Försti ajoi, lähestyimme lossilinjaa ja tähystimme tarkasti lossia. Emme todellakaan halunneet olla linjalla lossin edessä pyörimässä ilman mahdollisuutta auttaa koneella. Förstin puhelin soi. Kapteeni vastasi, koska ajattelimme, että soittaja on Tekno-Marinen avulias myyjä, joka oli luvannut palata puhelimitse virtalukkokysymykseen. Kyseessä oli kuitenkin förstin työpuhelu (itse jätin työ-SIM-kortin sulkematta loman alkaessa) ja ongelmaa selvittäessä etenimme lossilinjan tuntumaan. Lossi tietenkin lähti juuri silloin liikkeelle.
Olimme sen verran lähellä, että oli pakko tehdä lehmänkäännös alta pois, eli kääntyä ympäri, kiristää purjeet vastatuuliasentoon, kryssiä takaisin päin ja sitten kääntää uudestaan tuulen yli takaisin myötäiseen ja löysätä purjeet. Soittaja oli hiukan hämillään koko tilanteesta ja vielä enemmän, kun asian selvittäminen katkesi toteamukseen ”oota, mun tarvii nyt jiipata lossin alta”. Saatiin lossi väistettyä ja työpuhelukin hoidettua loppuun. Vendattiin takaisin oikeaan suuntaan ja päästiin lossilinjan yli enemmittä kommelluksitta.
Suunnitelma
Soitimme satamaan ja selitimme satamakapteenille tilanteen: veneen sähkövika on arvaamaton, olemme sataman suulla vajaan tunnin kuluttua. Jos kaikki menee hyvin, käynnistämme koneen, laskemme purjeet ja rantaudumme, mutta voi olla, että kone ei käynnisty ja tarvitsemme hinausta tai voi olla, että kone sammuu kesken kaiken ja menetämme ohjailukyvyn emmekä voi jarruttaa. Sovimme, että soitamme uudestaan, kun olemme noin viidentoista minuutin matkan päässä ja sataman kumivene tulee sitten meitä vastaan vähintään suojelemaan muita veneitä.

Loppumatkasta tuuli nousi edelleen, joten jos menettäisimme ohjailukyvyn ja jarrutusmahdollisuuden, olisimme nopeasti vaikeuksissa. Saavuimme valmiiksi katsottuun purjeiden laskupaikkaan. Soitimme satamaan. Vaihdoimme ainoan ehjän sulakkeen tauluun ja käynnistimme koneen. Kone pysyi käynnissä. Laskimme purjeet ja suuntasimme satamaan. Veneen sähkövika ilmestyi kuitenkin melkein heti ja sulake paloi taas. Moottori kävi siis vain mekaniikan varassa. Vaihtosulaketta ei ollut. Kumivene ajeli meitä vastaan, kerrottiin tilanne ja tehtiin suunnitelma. Nauvossa on iso laiturialue, jossa on poijupaikkoja ulkopuolella ja aallonmurtajalaiturin takana useampi pistolaituri, joissa on aisapaikkoja. Aisaparin väliin mahtuu aina kaksi venettä, jotka kiinnitetään kyljestä aisaan ja keulasta pistolaituriin.
Rantautuminen
Satamakapteeni olisi halunnut meidät poijupaikalle laiturin ulkopuolelle, mutta me halusimme uloimman laiturin taakse aisapaikalle kahdesta syystä. Ensinnäkin siellä olisi suojassa aallokolta, jota Nauvon vilkas liikenne aiheuttaa ja toiseksi aisapaikalta saattaisi olla helpompaa operoida moottorin kanssa, etenkin jos tarvittaisiin painavia välineitä tai tarvikkeita. Pääsimme sopuun suunnitelmasta, katsoimme sopivan paikan ja lähestyimme laiturialuetta. Kumivene pyöri ympärillämme, försti oli keulaköyden kanssa paaran puolen vanttien kohdalla valmiina astumaan aisalle ja jarruttamaan, gasti E keulassa valmiina hyppäämään laiturille köysien kanssa. Sataman kaksi työntekijää olivat laiturilla valmiina pysäyttämään veneen.
Kapteeni kurvasi ensimmäisen laiturin jälkeen sisään. Kumivene tuli vieressä. Vauhtia oli aika paljon, jotta moottorin sammuessa ohjailukykyä olisi edes hiukan. Kapteeni käänsi Herkun tyhjään karsinaan ja jarrutti. Försti astui aisalle ja jarrutti köydellä. Laiturimiehet ottivat keulan vastaan. Kädet täristen kiinnitettiin köydet ja kumivene kurvasi pois. Kapteeni ryhtyi etsimään moottorin mekaanista sammutusnappia, mutta ei ehtinyt paikantaa sitä, ennen kuin moottori sammui. Vähän aikaa istuimme kaikki sitlootassa varmistamassa, että todella olimme päässeet Nauvoon ehjin nahoin ja kolhimatta omaa tai kenenkään muunkaan omaisuutta.
Päätimme, että seuraavan päivän murheita murehditaan vasta seuraavana päivänä ja soitimme Najadeniin pizzatilauksen. Pizzat virvoittivat miehistöä sen verran, että saimme veneen satamakuntoon, kävimme suihkussa ja nautimme sundownerit vaikkei aurinko oikeastaan niin lähellä juhannusta laskenutkaan.
Ammattiapua jälleen
Seuraavana päivänä kapteeni soitti viereiselle telakalle ja saimme sähkömiehen katsomaan tilannetta vielä samana päivänä. Mitään vikaa koneesta ei löytynyt. Taaskaan. Jälleen kerran se kävi sähkömiehen vaihtaman sulakkeen varassa ongelmitta. Ammattiauttaja oli veneellä monta tuntia ja kävi veneen sähköjärjestelmän huolella läpi yrittäessään toistaa vikaa, mutta tuloksetta. Saimme varasulakkeita ja jälleen ohjeita, miten veneen sähkövika voisi löytyä, kun se seuraavan kerran ilmenisi. Epäilimme edelleen virtalukkoa ongelman alkujuureksi ja olimme tyytyväisiä, että olimme sopineet uuden lukon postituksen edellisenä päivänä eli perjantaina, se tulisi ehkä jo maanantaina tai ainakin tiistaina. Kapteeni tilasi verkkokaupasta myös ison paketin varasulakkeita.

Siivosimme Herkun ja täytimme vesi- ja dieseltankit. Kävimme kaupassa. Pyykkäsimme monta koneellista pyykkiä. Sunnuntai kului ihan mukavasti. Maanantaina kävimme aamupäivällä satamakonttorissa kysymässä olisiko meille tullut paketti. Ei ollut. Päivällä soi taas puhelin. Virtalukon postitus olikin vielä kesken, osoitteessa oli jotain hämminkiä. Ehkä se olisi siis keskiviikkona perillä, tai ainakin torstaina. Ryhdyimme tosissamme odottamaan.
Odottavan aika…
Tiistaina kävimme aamupäivällä pari kertaa kysymässä olisiko paketti tullut. Ei ollut. Mutta alkuiltapäivästä meille osoitettu paketti löytyikin tiskin takaa! Pettymys oli suuri, kun kyseessä olikin vain sulakepaketti – vaikka hyvä tietysti sekin. Kävimme loppupäivän satamakonttorissa kahden tunnin välein kysymässä, josko olisi saapunut toinenkin paketti. Lopulta satamakapteeni ilmoitti, että heti kun paketti saapuu, se tuodaan meille veneelle ja kirjoitti asiasta ison lapun tiskin taakse. Tiistai kääntyi iltaan ja sundownerien aikaan totesimme, että ei tullut pakettia tänään.
Kesäpäivien ketju Nauvossa ei oikeastaan kuulosta kauhean ikävältä: rannassa on Börjes Fisk, josta saa ihanaa kalaa ja uusia perunoita. Pikkukaupungissa on mukava tunnelma, satama on viihtyisä, rannassa siisti grillipaikka ja hyvä uimarantakin löytyy. Kahdesta ruokakaupasta, pitkäripaisesta ja apteekista löytyy kaikkea, mitä tarvitaan. Kuunari Helenakin saapui käymään. Kävimme kävelemässä kaupungilla ja sen ulkopuolella, pelasimme korttia, katsoimme EM-jalkapalloa, luimme ja nukuimme päiväunia. Teimme retkiä rannalle, herkuttelimme hyvällä ruualla. Sää oli lämmin ja aurinkoinen.

Tilanne harmitti kuitenkin raskaasti ja olo oli kärsimätön. Ennen virtalukon saapumista emme oikeastaan voineet tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi. Yritimme löytää Zenin ja ajatella, että tämä on kuin mandala – mutta heikohkoin tuloksin. Odottaminen kävi kaikkien hermoille ja Zen oli melko usein tavoittamattomissa.
Paketti saapuu!
Vasta keskiviikkona tajusimme pyytää seurantatunnuksen pakettiin ja selvisi että ”lähetystä kuljetetaan asiakkaalle”. Kello oli vähän yli puolen päivän. Kävimme varovasti kysymässä, oliko posti tullut. Oli, ja meille ei ollut pakettia. Mietimme, että kuljetetaankohan pakettia johonkin noutoautomaattiin vai tuleeko se paikalliseen postikonttoriin, joka toisi sitten seuraavana päivänä saapumisilmoituksen satamaan. Satamassa kävi postin auto. Pakettia ei kuulunut.
Lähetimme gastin ostamaan jäätelön ja samalla kysymään tilannetta: ei pakettia. Postikonttori menisi kiinni kahdelta ja päätimme lähteä käymään tiedusteluretkellä ennen sitä. Konttorissa tuntui kuin olisi astunut pari vuosikymmentä taaksepäin: tiskin takana oli nuorempi ja vanhempi postilainen, jotka avuliaasti kuuntelivat asiamme ja hetken mietittyään soittivat jakeluautoon. Selvisi, että paketti oli tulossa juuri Nauvoon ja menossa suoraan vierasvenesatamaan. Kiitimme loistopalvelusta ja palasimme innoissamme veneelle jatkamaan odottamista. Kaivoimme työkalut valmiiksi esiin. Tiirailimme sataman liikennettä ja mietimme, että voisiko olla, että veneen sähkövika ratkeaa sillä, että vaihdetaan virtalukko. Ehkä pääsisimme huomenna jatkamaan matkaa!
Hetken kuluttua satamakapteeni tuli juoksujalkaa venettä kohti ja kyllä! Mukana oli kauan kaivattu pahvilaatikko! Kiitimme ja avasimme tohkeissamme laatikon. Siellä oli virtalukko. Vääränlainen virtalukko. Zen. I’ll need to think of this as a mandala.

Ensi viikolla heitetään Zen yli laidan ja lähdetään, nähdään ystäviä ja ongelmanratkaisu jatkuu.
Försti
Sanasto eli förstin omat selitykset
Aisa, aisapaikka: Laituri, jossa on ulos työntyvät, ponttoonien varassa kelluvat aisat, joihin vene kiinnitetään kyljestä.
Istumakaukalo, sitloota, sitloora: Purjeveneen takaosan avotila.
Jiipata, jiippi: Myötätuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen ali.
Kryssiä: Purjehtia vastatuuleen, luovia.
Poiju: Painojen avulla pohjaan ankkuroitu kelluke, jossa on lenkki kiinnittymistä varten.
Poijupaikka: Laiturijärjestely, jossa yleensä veneen perä kiinnitetään poijuun ja keula laituriin.
Sundowner: Yömyssy.
Vantti: Mastoa sivusta tukeva harusvaijeri.
Vendata, venda: Vastatuulikäännös, eli käännetään kurssia tuulen yli.
Yksi ajatus artikkelista “Zen ja odottamisen taito”